Tällaista kirjaa lapsena luin (siksi kai minusta tuli tällainen)
Nauru Autolle vuodelta 1964

Monet vitseistä kuvaa aikaansa ja niissä mainitaan sairaala tai hautausmaa joka kuvaa lapsenkengissään olevaa liikennekulttuuria ja autojen turvattomuutta.
Naisen rooli on olla penkinkoriste tai erikoisesti käyttäytyvä autoilija tai vanha nainen jolle käy huonosti, mutta jää henkiin kertomaan tarinan.
Suurin osa vitseistä on niin huonoja, että en viitsi niitä tänne kirjoittaa.
Lieneekö tekijänoikeusvaatimuksista vielä pelkoa.
Joistain saa paranneltuina ihan hyviä. (Omasta mielestä.)

Jep, noita kirjoja tais olla useampiakin eri painoksia, muistan että taitaa olla faijalla vieläkin noita kirjahyllyssä, nuorempana niitä tuli luettua...

Paremmissa piireissä:Mies tulee hakemaan rouvaa ajelulle upouudella Cadillacilla.
Rouva:Mutta Peter, jos tämä on kerran täysautomaattinen niin emmekö voisi molemmat istua takana?

Ai jestas, kun taas pelästyin auton torven ääntä.
Oletko joskus jäänyt auton alle?
En, mutta vaimo lähti toisen miehen matkaan ja pelkään että nyt häntä tuodaan takaisin.

Turhan kallis moottorisaha sanoi johtaja, kun mersunsa metsään ajoi.