Pakko laittaa tännekin, vaikka wu-ryhmässä jo kerroinkin.
Ajelin siis satasta, niinkuin nykyisin saan ajaa satasen tiellä, ja polkaisin vauhdin vex kääntyäkseni Saariselän Kiilopään risteyksestä. Ja jarrupoljin lattiaan! Yöllä ja sielläei liikennettä, joten hyvin kurvasin liittymästä ja köröttelin Suomen Ladun parkkikseen. Helvetinmoinen myräkkä, tuuli ja satoi vaakasuoraan, mut tein kuitenkin 12 kilsan lenkin tunturissa. Sit märkänä autoon kupittelee, se putiikkikin aukeais vasta seuraavana aamuna. Googlettelin lähimmät korjaamot, lähin Ivalossa joku Fixus. No heräsin aikaisin, et voin körötellä iisistija ehtiä silti kahdeksaksi korjaamon oven taa. Matkalla vitusti poroja, yhden kanssa meinas olla liki...
Ennen Ivalon keskustaa olikin yx korjaamo, jonka pihaan kurvasi venaa aukeamista. Kolme vartin venaa isen jälkeen tuli äijä pulla ja kaffemuki kourassa toteamaan, että heillä kolmen viikon jono. Snadisti kylmäs persaukista asuntovelkaista eläkeläistä, kun mieleen juolahti joutua jättämään möxä sinne ja lenteelee kotio.
Kun kysyin siitä nettipuljusta keskellä kylää, niin hemmo totes möxän olevan niitten tiloihin liian iso. Kertoi kuitenkin keskustan ja sillan jölkeen jonkin matkan päässä olevasta raskasajoneuvokorjaamosta Hannu Alenius Oy, sorry mainos, mun mielestä sen ansaitsee.
Kun onnellisesti olin selvinnyt niistä parista liikenneympyrästä ja päässyt ko pajan pihaan, niin kylmä hiki pinnassa kysymään offisesta apuja. Veikko haki pomon, joka totes, et tunnin kuluttua nosturille!
Ja toisen tunnin kuluttua oli vasemman etupyörän jarruputki uusittu, veloitus kaikkineen 83 euroa!
Tyhmä, etten vaihdattanut kaikkia putkia.
Ja onni onnettomuudessa, vahinko olis voinut sattua hankalammassa tilanteessa ja paikassa ja se eka korjaamo olis voinut olla ainoa.
Helpottuneena ajelin sit takas Ivalon Alkoon ja nyt jo Utsjoen leirinnässä auringon paistaessa yli 25 asteen  lämmössä otan toisen kin kuksallisen ennenkuin nokosten jälkeen painun tunturiin, täällä ei aurinko laske! JIIHAAA!
Elämä on!