tjooo nonii nyt kotosalla paremmalla ajalla, pitänee mainita myös että vuosimalleissa on eroja vikojen kera.. Jos sanon ihan omasta päästäni olematta poliittisesti korrekti. Omia mielipiteitä siis, toiset voivat olla täysin eri kannalla... ;)

ABS on vanhemmissa (oliko se 1985-1992??) melko paska, tämä höpöABS on tunnistettavissa sillä että normi-alipainejarrutehostin puuttuu ja sen paikalla on paineletkuhässäkkä johon paineen tuottaa erillinen sähköpumppu. Siis tokihan jos kaikki on OK niin systeemi toimii, mutta melkosen usein vikoja löytyy esim konttorilla käydessä. Onneksi koko setti on vaihdettavissa melko vähällä duunilla perus alipainetehostinsettiin (absit on melko harvoin otteessa yeensäkään).
Uudemmissa (Jamant vois vaikka varmistaa sen vuosirajan) on fiksumpi ABS jota ei tartte reerailla joka vuosi. Kaikissa ei absiä onneksi ole ja osassa vanhatkin toimii (vaikka ei pakosti ole "lukkiutumattomat").

Vastaavasti 4.0L motteja on kahdella ohjain+ruiskuhässäkällä. wanhempi Renix pohjainen on omasta mielestäni parempi, pihimpi ja jotenkin järkeenkäypä ilman 50sivun opasta. Tehoja on ina vähempi, mutta enempää en ole osannut tarvita vaikka olen veekaseihin tottunut. Vikadiagnostiikkaa merkkivaloineen ei ole joka lienee yksi renixin puutteista joten "outojen" vikojen etsintä voi viedä aikaa jos toimintaperiaate on aivan tuntematon - mutta kuten sanoin, on opeteltavissa ja ei mielestäni kovinkaan vika-altis.

Uudempi moparin järjestelmä tunnetaan yleensä "HO" (high output) mottina, on melkolailla janosempi ja pikkasen tehokkaampi ja diagnostiikan kera varusteltuna, jollasen se myös tarvii ollessaan jonkinverran enemmän tietokoneajassa. En tiedä onko ihan sattumaa, mutta perstuntuma on että inan olisi vähemmän luotettava, mutta sitten taas helpompi bugifixata huollossa.

Tekniikka ottaa kilometrejä hyvin ja mun eka xj (melko ruma, halpis saksantuonti jobbarilta) oli 330tkm+ ajettu ilman erikoisempia vikoja, tämä nykynen (suomiauto, täyshuoltokirja, komia) about 220tkm ajettu ja yhen sähköanturivikametsästyksen jälkeen toimii kuin uusi ja voimaa on. Huoltokirja on komia selata ja yleensä hyvällä pidolla ollut on hyvä vaikka olis 400tkm ajettu kun taas huonosti pidetty voi olla täyshuoltoa vailla jo 200tkm.

Ruostehan on aina ongelma suomen talviautoissa. Kynnyskotelot kannattaa tarkistaa etenkin takarenkaiden edestä, takaluukku on lasikuitua joten ei ruostu kuten wanhemmissa FSJ malleissa. Lisäksi ruostetta voi olla kahvojen ympärillä, tuulilasin ympärillä ja yleensä melkohelposti nähtävissä paikoissa kun aukoo ovia/yms. Suomiautot on hyvin ruostesuojattu joten pohjassa harvemmin reikiä, tuontiautoissa huonolla säkällä sielläkin.

Hmmmm. Takajouset on kans melko yleinen vikakohde, tuuppavat väsymään ja ajettavuus kärsii sekä perän maavara katoaa ja renkaat osuu lokareihin möykyissä. Ompahan tullut vastaan semmosiakin jousia mitkä on taittuneet väärään suuntaankin. Helppo nähdä kun yleensä heti perä on matalammalla kun keula ja kattomalla jousien kaarta, pitä olla keskeltä selvästi matalammalla kun päistä. Uudet takajouset 300e+puslat, joten ei mitenkään älytön investointi.

Mutta, nämä ny tulee ekana mieleen...

Oma optimi XJ olis 1987-1990 4.0L (ei HO) + automaatti + neliveto ja varusteluna aivan ehottomasti Limited (sähkölelut+nahkapenkit), pikkasella korotuksella ja täydellä huoltokirjalla. Muttamutta tommonen jo melkein on (kuhan pääsis abseista eroon), joten kakkos-cheroksi olis 1987-2001 2.5L ruiskulla ja automaatilla ja mieluusti Laredo varustelulla kromikeuloineen ja kahvoineen ja vaikka vaan takavedolla.

Niijoo ja diisseleitäkin (lainakoneita) on ollut, mutta en ymmärrä työkoneiden päälle käyttöautoina.