Senverran harvinainen juttu tuli tänään tehtyä, että ajattelin kirjata sen tänne ylös: Purin tänään vanhan hevosvetoisen oja-auran, joka on ollut meillä pellon laidalla iät ja ajat, eli ainakin mun iän. ;D
Tapani mukaan otin kaikki hyödynnettävät raudat ja palkit talteen ja loput romulavan täytteeksi. Sai siinä muutaman kerran funtsia, mistä päästä rälläköi. Oli meinaan seppä takonut latta- ja kulmarautaa senverran hienosti. Välillä piti etukuormaajalla nostaa, ettei leikkauskohdasta hirtä kiinni. Ison rälläkän piteleminen käy ihan työstä ja tuntuu raskaammalta kuin moottorisaha. Pitkään ko. laite oli jonkinsortin mysteeri. En siis tiennyt mikä se oli, kun isäkään ei siitä puhunut mitään. Vanhin serkkuni joskus käydessään sen tiesi. Oliko ollut hänen lapsuudessaan käytössä kenties.