Kyllä minä tänään taas niin mieleni pahoitin.
Kyllä en ymmärrä ruokakauppoja.
Väiskin kookaupasta lähdin hakemaan pyhiksi tölkin piimää, jälkiuunileivän ja sardiineja tomaattikastikkeessa. Siinä vasta on sardiini oikeassa ympäristössä. Kookauppa oli pullollaan jonninjoutavaa rouvaa ja neitiä, jotka parveilivat ympäriinsä kuin järkensä menettäneet sopulit, niin ettei piimätölkkiä meinannut hyppysiinsä saada. Kyllä en ymmärrä.
Jälkiuunileipä oli taas melkein toisella puolella kauppaa ja koitin köpötellä sinne rouvia ja neitejä väistellen.No, onnistuihan se viimein. Hikeä rupesi jo pukkaaman turkishatun ja popliinitakin alta, kun en niitä sardiineita mistään löytänyt. Kyllä en ymmärrä miksi sardiinit pitää niin piilottaa. Ei ole kylttejä kertomassa, saati henkilökuntaa auttamassa. Itsepalveluna vaan kaikki nykyään toimii.
Varmaan kolmatta kilometriä kaupassa hikihatussa taivalsin hyllyrivejä edestakaisin tutkiskellen, mutta jäi sardiinit löytämättä. Kyllä en ostanut sitten piimää ja jälkiuunileipääkään. Säästyi markat. Pitäkää tunkkinne.
...mua huvita taas mikään...