Huhti-toukokuun vaihteessa, Tampereen näyttelyn aikoihin, selailin taas internettiä kohtuullisella tarkkuudella. Löysinkin pari todella sopuhintaan myytävänä olevaa autoa, mutta nämä osoittautuivat molemmat huijauksiksi. Myyjien lähettämät valokuvat ja jopa ilmoitustekstit oli kopioitu aiemmin myynnissä olleista autoista ja yhteydentoton jälkeen he pyytelivät heti minua ilmoittamaan asuinpaikkani, maksamaan varausmaksua ja kaikkea muuta vastaavaa. Vinkkinä muillekkin; jos se vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti myös on liian hyvää ollakseen totta.

Nykyisen sosiaalisen median aikakaudella Facebookista löytyy jokaiselle mielenkiintoiselle asialle oma ryhmänsä, jossa asiaan vihkiytyneet ihmiset jakavat kokemuksiaan ja kommenttejaan. Oma ryhmänsä löytyy luonnollisesti siis myös SC/Ramblereille. Olin ollut ryhmän jäsenenä jo jonkin aikaa, ehkä noin vuoden verran,  sivustaseuraajana, mutta en kuitenkaan halunnut julkisesti lähteä kyselemään mahdollisesti myynnissä olevista autoista. Onneksi toukokuun lopulla joku ryhmän amerikkalaisista jäsenistä kyseli asiaa puolestani. Hänen kysymykseensä tuli ilmoitus kolmesta mahdollisesti myynnissä olevasta autosta. Vaimoni Marian rohkaisemana laitoin yksityisviestin näille kaikille kolmelle auton tarjoajalle seuraavalla viikolla ja pyysin sähköpostiini lisätietoja ja valokuvia autoista. Kaksi myyjää vastasi, kolmannen vastausta odottelen edelleen.

To be continued...