Kirjoittaja Sammy 13.11.19 klo 08:08:03
Koska auto oli sitä mitä oli luvattu, niin heti seuraavana maanantaina se museotarkastettiin ja jäin odottelemaan tarkastustodistusta. Olin jo aiemmin pyytänyt tarjoukset useasta eri vakuutusyhtiöstä museokaskolle ja nyt kun auto oli Suomessa, niin myös vakuutustarkastaja kävi auton vielä kotitallissa tarkastamassa ja toteamassa haluamani korvausarvon sopivaksi.
Museotarkastustodistus luvattiin toimittaa kahden viikon kuluessa tarkastuksesta. En sitten tiedä kumpi todellisuudessa onnistui homman mokaamaan, tarkastuksen takana ollut suomalainen harrasteautoilun kattojärjestö vai Suomen Posti, mutta lopputuloksena sain todistuksen käteeni vasta yli kolme viikkoa tarkastuksen jälkeen. Tällä välin olin jo hoitanut käyttöönotto- ja autoveroilmoitukset eteenpäin, tosin ilman rekisteröintikatsastustodistusta, koska halusin, että auto rekisteröidään suoraan museoajoneuvoksi, ilman erillistä muutoskatsastusta. Koska kyseistä todistusta ei kuulunut ja kesälomakin loppui elokuun päätteeseen, niin autoon tehtiin tässä välissä pientä maahantuontihuoltoa. Kai Vidqvist / Car Resto otti tuliaisen hellään huomaansa muokaten hieman auton pakoputkistoa, jotta aiemmin hankitut alkuperäisen malliset pakoputken päät saatiin sopimaan paremmin. Myös tulpanjohdot vaihtuivat kirkuvan keltaisista hillittyihin mustiin. Tarkoitus oli myös säätää pyöränkulmat kohdalleen, koska Mr. Knapp kertoi vaihtaneensa auton etupäähän paljonkin uutta osaa, muunmuassa kokonaan uudet trunnionit, mutta ei ollut vielä ehtinyt säätötyötä tekemään. Tämä homma kuitenkin keskeytyi, kun kuskin puolen alapallonivel havaittiin jonkin verran väljäksi, eikä uutta sopivaa löytynyt siihen hätään mistään. Täytyi siis laittaa nivel jenkkitilaukseen ja siirtää säätöhommia tuonnemmaksi.
Nivel ei kuitenkaan ollut täysin loppu, joten siitä huolimatta varasin ajan rekisteröintikatsastukseen ja siitä suoriuduttiin hyväksytysti syyskuun puolivälissä Jokilaakson autokatsastuksessa, Harjavallassa. Otteeseen tuli halutusti suoraan merkintä museostatuksesta, kuten oli tarkoituskin. Positiivisena asiana voi mainita, että jarruissa oli teloilla heitto vain 4-6%, huolimatta siitä, että autolla oli kuukauden merimatkan ja seuraavan kuukauden seisonnan aikana ajettu vain pari hassua mailia! Varmaan juuri seisonnasta johtuen jarrupaineet olivat jossain vaiheessa hieman heitelleet ja jarrujen merkkivalo sammui vasta anturin purkamisen ja vapauttamisen jälkeen.
Kotopihassa elokuussa...
Kotopihassa elokuussa...
To be continued...
Museotarkastustodistus luvattiin toimittaa kahden viikon kuluessa tarkastuksesta. En sitten tiedä kumpi todellisuudessa onnistui homman mokaamaan, tarkastuksen takana ollut suomalainen harrasteautoilun kattojärjestö vai Suomen Posti, mutta lopputuloksena sain todistuksen käteeni vasta yli kolme viikkoa tarkastuksen jälkeen. Tällä välin olin jo hoitanut käyttöönotto- ja autoveroilmoitukset eteenpäin, tosin ilman rekisteröintikatsastustodistusta, koska halusin, että auto rekisteröidään suoraan museoajoneuvoksi, ilman erillistä muutoskatsastusta. Koska kyseistä todistusta ei kuulunut ja kesälomakin loppui elokuun päätteeseen, niin autoon tehtiin tässä välissä pientä maahantuontihuoltoa. Kai Vidqvist / Car Resto otti tuliaisen hellään huomaansa muokaten hieman auton pakoputkistoa, jotta aiemmin hankitut alkuperäisen malliset pakoputken päät saatiin sopimaan paremmin. Myös tulpanjohdot vaihtuivat kirkuvan keltaisista hillittyihin mustiin. Tarkoitus oli myös säätää pyöränkulmat kohdalleen, koska Mr. Knapp kertoi vaihtaneensa auton etupäähän paljonkin uutta osaa, muunmuassa kokonaan uudet trunnionit, mutta ei ollut vielä ehtinyt säätötyötä tekemään. Tämä homma kuitenkin keskeytyi, kun kuskin puolen alapallonivel havaittiin jonkin verran väljäksi, eikä uutta sopivaa löytynyt siihen hätään mistään. Täytyi siis laittaa nivel jenkkitilaukseen ja siirtää säätöhommia tuonnemmaksi.
Nivel ei kuitenkaan ollut täysin loppu, joten siitä huolimatta varasin ajan rekisteröintikatsastukseen ja siitä suoriuduttiin hyväksytysti syyskuun puolivälissä Jokilaakson autokatsastuksessa, Harjavallassa. Otteeseen tuli halutusti suoraan merkintä museostatuksesta, kuten oli tarkoituskin. Positiivisena asiana voi mainita, että jarruissa oli teloilla heitto vain 4-6%, huolimatta siitä, että autolla oli kuukauden merimatkan ja seuraavan kuukauden seisonnan aikana ajettu vain pari hassua mailia! Varmaan juuri seisonnasta johtuen jarrupaineet olivat jossain vaiheessa hieman heitelleet ja jarrujen merkkivalo sammui vasta anturin purkamisen ja vapauttamisen jälkeen.
Kotopihassa elokuussa...
Kotopihassa elokuussa...
To be continued...