Kirjoittaja Sammy 22.06.20 klo 10:16:45
James Garner’s American International Racing
James Scott Bumgarner syntyi Normanissa, Oklahomassa vuonna 1928. Nuorena miehenä hän liittyi armeijaan ja osallistui myös toiseen maailmansotaan. Lopulta hänelle myönnettiin kaksi Purple Heart -ansiomerkkiä ansioistaan Koreassa. Hän myös haavoittui tuolla komennuksellaan lievästi kahteen eri otteeseen.
James Garner aloitti näyttelijän uransa lähes heti palveluksen päätyttyä ja koki läpimurtonsa suositussa TV-sarjassa Maverick. Saatuaan nimensä tunnetuksi, hän jatkoi itsensä lobbaamista elokuvarooleja silmällä pitäen. Kun Steve McQueen vetäytyi Grand Prix -elokuvan pääroolista vuonna 1966, Garner näki tilaisuutensa tulleen markkinoiden itseään kyseiseen rooliin ja saikin sen. Roolin saatuaan, hän alkoi lähes välittömästi harjoittaa ajotaitojaan elokuvan konsulttina toimineen F1-kuljettaja Bob Bondurantin opissa ja saavutti nopeasti mainetta taitavana kuljettajana. Grand Prix -elokuvan kuvausten aikana hän myös ystävystyi useiden muiden ammattikuljettajien, erityisesti Bob Bondurantin ja Dick Guldstrandin kanssa.
Grand Prix -elokuvan leffajuliste
Kolmikon kemiat kohtasivat elokuvan kuvausten aikana niin hyvin, että he halusivat jatkaa yhteistyötään myös kuvausten jälkeen. Bondurant oli muutenkin perustamassa uutta kilpatallia, joten vuoden 1967 heinäkuussa American International Racing (A.I.R) perustettiin. Tasavertaisina osakkaina Bondurantin, Guldstrandin ja Garnerin lisäksi mukaan lähtivät Irwin ”Sandy” Sandin ja Donald Rabbitt. Heistä Sandin oli Guldstrandin luottomekaanikko ja Rabbitt oli aiemmin toiminut Shelby Americanin PR-päällikkönä.
A.I.R:n ensimmäinen käytössä ollut logo. Kuvien perusteella tätä logoa käytettiin vuonna 1968.
A.I.R:n ensimmäisessä lehdistötiedotteessa talli linjasi tavoitteekseen valmistaa ja ajaa kilpaa kaikenlaisilla ajoneuvoilla ympäri maailman. Tarkoituksena ei ollut olla perinteinen kilpatalli, vaan koska kaikkia johtohahmoja ajoi eteenpäin heidän henkilökohtainen intohimonsa autourheiluun, päämääränä oli alusta alkaen luoda voittoa tuottava liikeyritys. Heidän liiketoimintamalliinsa kuului kumppanuussopimukset ajoneuvovalmistajien ja muiden kiinnostuneiden yritysten kanssa, jotta he pystyivät tarjoamaan kokonaisvaltaisia ”avaimet käteen” -kilpailutoimintoja, sisältäen myynninedistämis-/promootiotoiminnot, markkinoinnin ja testaamisen itse kilpailutoiminnan lisäksi. Aikomuksena oli heti alkuun lähteä liikeelle korkealla profiililla ja rakentaa sekä kilpailla alumiinirunkoisella turbiinikäyttöisellä rata-autolla. Kuitenkin eksoottisesta kalustovisiosta täytyi rahoituksen puutteessa luopua, jolloin yhteistyökumppaniksi valikoitui General Motors ja ajoneuvoiksi Corvetet, joista sekä Bondurantilla että Guldstrandilla oli pitkä kokemus. Garner sijoitti $65.000 pesämunaa tiimiin, välittämättä taloudellisen neuvonantajansa varoituksista. Kolmesta uudesta Corvetesta muodostunut tiimikonsepti esiteltiin Riverside Racewaylla lokakuussa 1967. Kehitysohjelmaa kutsuttiin nimellä ”Corvette 68”. Tavoitteena oli asettaa kolme L88 Corvettea lähtoruutuun Daytonan ja Le Mansin 24 tunnin ajoissa sekä Sebringin 12 tunnin ajossa.
Herb Caplan oli sacramentolainen bisnesmies, US Machinery and Equipment Companyn johtaja sekä kilpailukykyinen Corvette-kuljettaja. Hän tunsi väkeä GM:ltä, joten hän hankki kolme Vetteä ja sijoitti myös hieman omaa rahaa tiimiin, liittyen myös samalla A.I.R:n osakkaaksi. Kolme COPO L-88:aa (# 45 VIN 194678S405120, # 44 VIN 194678S405175 ja promoamiseen käytetty VIN # 194678S405186) tilattiin myyntimies Bob Wingaten kautta, Gledhill Chevrolet -myymälästä Harbor Citystä Kaliforniasta Herb Caplanin nimellä. Autot noudettiin ajamalla 1844 mailin (n. 2970 km) matka tehtaalta Guldstrandin pajalle Guldstrandin, Robert McDonaldin (Guldstrandin päämekaanikko) ja Perry Mooren (Herb Caplanin työntekijä) toimesta marraskuun 1967 lopussa, vaikka L88 Corvettejen tuotanto alkoi virallisesti vasta huhtikuussa 1968.
A.I.R:n ajattama Corvette numero 44.
A.I.R:n tukikohtana toimi noin 6000 sqft (n. 560m2) kokoinen rakennus Culver Cityssa, Kaliforniassa. Corvettet purettiin runkoa myöten osiin ja hitsattiin uudelleen kasaan päämekaanikko Bob McDonaldin johdolla. Kolmas autoista maalattiin kisaväritykseen ja sitä käytettiin promoamistarkoituksiin. Moottorit lähetettiin samassa korttelissa sijainneeseen Travers & Coons (TRACO) Engineeringiin täydelliseen läpikäyntiin.
Tallin henkilökuntaa poseeraamassa Bob Wingaten siviili-Corveten ympärillä
James Scott Bumgarner syntyi Normanissa, Oklahomassa vuonna 1928. Nuorena miehenä hän liittyi armeijaan ja osallistui myös toiseen maailmansotaan. Lopulta hänelle myönnettiin kaksi Purple Heart -ansiomerkkiä ansioistaan Koreassa. Hän myös haavoittui tuolla komennuksellaan lievästi kahteen eri otteeseen.
James Garner aloitti näyttelijän uransa lähes heti palveluksen päätyttyä ja koki läpimurtonsa suositussa TV-sarjassa Maverick. Saatuaan nimensä tunnetuksi, hän jatkoi itsensä lobbaamista elokuvarooleja silmällä pitäen. Kun Steve McQueen vetäytyi Grand Prix -elokuvan pääroolista vuonna 1966, Garner näki tilaisuutensa tulleen markkinoiden itseään kyseiseen rooliin ja saikin sen. Roolin saatuaan, hän alkoi lähes välittömästi harjoittaa ajotaitojaan elokuvan konsulttina toimineen F1-kuljettaja Bob Bondurantin opissa ja saavutti nopeasti mainetta taitavana kuljettajana. Grand Prix -elokuvan kuvausten aikana hän myös ystävystyi useiden muiden ammattikuljettajien, erityisesti Bob Bondurantin ja Dick Guldstrandin kanssa.
Grand Prix -elokuvan leffajuliste
Kolmikon kemiat kohtasivat elokuvan kuvausten aikana niin hyvin, että he halusivat jatkaa yhteistyötään myös kuvausten jälkeen. Bondurant oli muutenkin perustamassa uutta kilpatallia, joten vuoden 1967 heinäkuussa American International Racing (A.I.R) perustettiin. Tasavertaisina osakkaina Bondurantin, Guldstrandin ja Garnerin lisäksi mukaan lähtivät Irwin ”Sandy” Sandin ja Donald Rabbitt. Heistä Sandin oli Guldstrandin luottomekaanikko ja Rabbitt oli aiemmin toiminut Shelby Americanin PR-päällikkönä.
A.I.R:n ensimmäinen käytössä ollut logo. Kuvien perusteella tätä logoa käytettiin vuonna 1968.
A.I.R:n ensimmäisessä lehdistötiedotteessa talli linjasi tavoitteekseen valmistaa ja ajaa kilpaa kaikenlaisilla ajoneuvoilla ympäri maailman. Tarkoituksena ei ollut olla perinteinen kilpatalli, vaan koska kaikkia johtohahmoja ajoi eteenpäin heidän henkilökohtainen intohimonsa autourheiluun, päämääränä oli alusta alkaen luoda voittoa tuottava liikeyritys. Heidän liiketoimintamalliinsa kuului kumppanuussopimukset ajoneuvovalmistajien ja muiden kiinnostuneiden yritysten kanssa, jotta he pystyivät tarjoamaan kokonaisvaltaisia ”avaimet käteen” -kilpailutoimintoja, sisältäen myynninedistämis-/promootiotoiminnot, markkinoinnin ja testaamisen itse kilpailutoiminnan lisäksi. Aikomuksena oli heti alkuun lähteä liikeelle korkealla profiililla ja rakentaa sekä kilpailla alumiinirunkoisella turbiinikäyttöisellä rata-autolla. Kuitenkin eksoottisesta kalustovisiosta täytyi rahoituksen puutteessa luopua, jolloin yhteistyökumppaniksi valikoitui General Motors ja ajoneuvoiksi Corvetet, joista sekä Bondurantilla että Guldstrandilla oli pitkä kokemus. Garner sijoitti $65.000 pesämunaa tiimiin, välittämättä taloudellisen neuvonantajansa varoituksista. Kolmesta uudesta Corvetesta muodostunut tiimikonsepti esiteltiin Riverside Racewaylla lokakuussa 1967. Kehitysohjelmaa kutsuttiin nimellä ”Corvette 68”. Tavoitteena oli asettaa kolme L88 Corvettea lähtoruutuun Daytonan ja Le Mansin 24 tunnin ajoissa sekä Sebringin 12 tunnin ajossa.
Herb Caplan oli sacramentolainen bisnesmies, US Machinery and Equipment Companyn johtaja sekä kilpailukykyinen Corvette-kuljettaja. Hän tunsi väkeä GM:ltä, joten hän hankki kolme Vetteä ja sijoitti myös hieman omaa rahaa tiimiin, liittyen myös samalla A.I.R:n osakkaaksi. Kolme COPO L-88:aa (# 45 VIN 194678S405120, # 44 VIN 194678S405175 ja promoamiseen käytetty VIN # 194678S405186) tilattiin myyntimies Bob Wingaten kautta, Gledhill Chevrolet -myymälästä Harbor Citystä Kaliforniasta Herb Caplanin nimellä. Autot noudettiin ajamalla 1844 mailin (n. 2970 km) matka tehtaalta Guldstrandin pajalle Guldstrandin, Robert McDonaldin (Guldstrandin päämekaanikko) ja Perry Mooren (Herb Caplanin työntekijä) toimesta marraskuun 1967 lopussa, vaikka L88 Corvettejen tuotanto alkoi virallisesti vasta huhtikuussa 1968.
A.I.R:n ajattama Corvette numero 44.
A.I.R:n tukikohtana toimi noin 6000 sqft (n. 560m2) kokoinen rakennus Culver Cityssa, Kaliforniassa. Corvettet purettiin runkoa myöten osiin ja hitsattiin uudelleen kasaan päämekaanikko Bob McDonaldin johdolla. Kolmas autoista maalattiin kisaväritykseen ja sitä käytettiin promoamistarkoituksiin. Moottorit lähetettiin samassa korttelissa sijainneeseen Travers & Coons (TRACO) Engineeringiin täydelliseen läpikäyntiin.
Tallin henkilökuntaa poseeraamassa Bob Wingaten siviili-Corveten ympärillä