Viime syksynä ilmojen kylmetessä alkoi keittiössä liikuskella ei toivottuja vieraita, kuinkas muuten kuin ruuan perässä. No, viritinpä pöydän alle hiirenloukun. Syötiksi pala juustoa ja yön aikana nälkäinen hiirulainen oli jäänyt kuonostaan kiinni säppiin. Sama toistui yö toisensa jälkeen aina kun vaivauduin virittämään loukun. Toistakymmentä hiirtä sain näin eliminoitua, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kunnes viikko sitten tapahtui käänne. Loukku oli viritettynä vielä aamullakin. Okei, juusto oli jo vähän kuivettunutta. Hiiret saattavat joskus olla hyvinkin tarkkoja näissä asioissa. Ei muuta kuin uutta juustoa kaupasta ja loukku vireeseen. Aamulla sama juttu, ei ollut kelvannut. Sen sijaan pöydällä soppalautasella olleet kolme keitettyä perunaa oli raahattu keittiön kaappien taakse, tai ainakin yritetty raahata, mutta jalkalista oli estänyt hankkeen. Oli se kuitenkin järsinyt osan perunoista ja jättänyt odottamaan uutta ruokailukertaa.
Onkohan tässä tapahtunut oppimisprosessi? Hiiri on nähnyt liian monen sukulaisen menettävän henkensä juustonhimossaan ja päättäneen että "minähän en moiseen juustoon koske." Tai sitten kyseessä on poikkeusyksilö, joka vaan sattuu pitämään perunasta ja inhoamaan juustoa.

😆😆😆 veikkaan että oppinut

Nyt oli loukku lauennut, kuivettunut juustonpala hävinnyt, eikä hiirtä näkynyt. Ilmiselvä poikkeusyksilö, jolla on kova nälkä.
Kohta se varmaan alkaa tilaileen ruokaa kotiovelle toimitettuna; ja lasku näkyy mun luottokortilla. :-?

😁 kunhan ei tilaa koko suvulle

No ei kai, kun muut meni loukkuun ja joutui varisten ruuaksi. :-?

Kai sitä sukua taas siunaantuu, jos kumppani löytyy ja sama kierre alkaa alusta. Tätä se elämän kiertokulku on.
Varikset saa ilmaisia lounaita.

Viime yönä meni pussillinen ihan raakana. Pyytäis edes keittämään, niin voisin osua jollain painavalla esineellä... kele. >:(