1970 -luvulle tultaessa isälläni alkoi enenevässä määrin olla autokuumetta. Hänen puheidensa mukaan -65 American "tuutii", eli Rambler -nimi (vaeltaja) oli saanut uuden merkityksen. Oli mennyt ostamaan Moottori -lehden jossa oli sininen Hornet kannessa, mutta valitteli kun ei lehdessä ollut mitään juttua ko. autosta. Periaatteessa lehti pitäisi olla vieläkin tallessa, mutta en onnistunut löytämään sitä.
1970 olin juuri aloittanut kansakoulun ja (hämärän) muistini mukaan vanhempieni välillä oli ainakin yksi riita koskien uuden auton ostamista. Maanviljelijäperheessä ei rahaa ollut liiemmälti, mistä äitini meitä lapsia aina välillä muistutti.
No, olihan sitä taloutta ennenkin pyöritetty vekseleitä uusimalla, vaikka se oli kalleinta rahaa, mitä pankista silloin sai. Takana oli pari hyvää viljavuotta, ja muistan kun viljaa lapioitiin sivurakennukseen, kun ei muualle mahtunut.
Pelko hintojen noususta oli myös yksi peruste ostaa uusi auto juuri nyt, eikä tämä pelko ollut turha. Takana 60 -luvulla oli pari devalvaatiota joissa tuontitavaroiden hinnat nousi 30-40 prosenttia yli yön. 70 -luku osoittautui kovan inflaation ajaksi ja autojen hinnat nousi huimasti.
Keväällä 1971 pääsiäisen aikoihin (kurakeli) oli kotiin pyydetty Rambler -myyjä joka tyypillisesti kävi riihen nurkalla varmistamassa, että oli ajanut talosta ohi.
Valkoinen mustakattoinen kaksiovinen SST Hornet saapui talon pihaan. Myyjä asteli sisälle ja levitti Hornet-esitteen salin pöydälle.
Koko perheen voimin pähkäiltiin ovien lukumäärää (4) ja auton väriä. Vanhempieni mielestä automaattivaihteistoa ei voinut ottaa, jos tulee kalliita remontteja.
Väriä mietittiin vanhin siskoni etunenässä. Värejä en enää muista, eikä siskoni sen paremmin, mutta kaksi ekaa arvausta oli ns. vääriä, eli ko.värejä ei ollut saatavilla.
No, kysymys kääntyi sitten niinpäin, että mitä värejä on saatavilla. Punainen oli ainoa vaihtoehto. Automyyjä pelasi riskipeliä, jos vaikka olisimme valinneet punaisen heti ekaksi.

Toukokuun alkupuolella lähdimme autokaupoille vanhempani ja minä (molemmat siskoni olivat koulussa).
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa uuden auton kauppa jossa olen ollut mukana.
Wihuri Oy Autola Tampereen Sammonkatu 64 (muistaakseni) matala punatiilinen rakennus jossa myöhemmin toimi rottinkikalusteliike on nykyään purettu ja tilalle on rakennettu kerrostaloja.
American jäi pihaan parkkiin eikä myyjä sitä sen paremmin katsonut.
Mieleeni jäi, kun myyjä naksutti jatkuvasti kuulakärkikynää. Taisi autokauppa olla stressaavaa hommaa. Miehet puhuivat paperisodasta, jota ei enää ollut niin paljon kuin aikaisemmin.
Kaupat tehtiin punaisesta neliovisesta Hornetista jossa oli 3-lovinen manuaali (three on a tree) rattikarahka.
Silloin ei käytetty tällaisia ilmaisuja. Auto oli arvoesine ja "perhekalleus" jota piti käsitellä arvonsa mukaisesti, varsinkin kun se ostettiin osamaksulla ja omistaja oli autoliike, kunnes viimeinenkin osamaksuerä on maksettu.
Myöhemmin kuulin, että osamaksukauppa oli autoliikkeille kannattavaa, kun korko juoksi koko pääomalle aina siihen asti kun viimeinenkin osamaksuerä oli maksettu ja auton omistus siirtyi ostajalle.
Myyjä avasi takaluukun jossa oli turvavyöt muovipusseissa ja sanoi, että ne asennetaan ensimmäisessä huollossa. Että sellaista turvallisuusajattelua siihen aikaan. Elettiin Suomen maantieliikenteen vaarallisimpia vuosia ja itse näin useita lähinnä tieltäsuistumisia ja yhden risteysonnettomuuden livenä, jossa oli ainekset vakavampaankin kolariin. Sekunnin sadasosista kiinni.
Myyntisalissa oli ruskea kaksiovinen SST Hornet jota isäni vielä kyseli, mutta myyjä sanoi että se on myyty.
Isäni ei pitänyt punaisesta väristä. Hänen mielestään se on aatteen väri ja kun miesporukassa jotkut siitä vinoilivat hän sanoi että "mä maaluutan sen". Noutaja tuli  isälle jo vuoden päästä ja auto jäi maaluuttamatta.
Äitini piti punaisesta väristä, mutta sanoi sen ääneen vasta vuosia myöhemmin.
Kun uudella autolla oltiin lähestymässä kotia ohjeisti äitini kääntymään aikaisemmasta liittymästä pihaan, kun vastaan käveli tuttu mies "jos me ei saada tätä maksettua" ettei tulisi pahoja puheita. Saatiin se kuitenkin maksettua vuosia myöhemmin isän kuolemasta huolimatta. Muistan kun äiti haki minut koulusta ja sanoi innoissaan "tää on nyt meidän". En ollut itse innoissani asiasta, sivuutin asian vain olankohautuksella. Minulla oli elämässäni tärkeämpiäkin asioita, kuten esimerkiksi polkupyörällä ajelu.

Myyjä mainitsi että "tää on ensivuoden mallia".
Tiesi, että niitä valmistettaisiin samanlaisina vielä 1972.
Myöhemmin varaosia ostaessani 80 -luvun alussa varaosamyyjä sanoi, että se on vamistettu 1970.
TM:stä joskus luin, että Hornetteja valmistettiin kolmena vuotena samanlaisina sen takia, että niitä näyttäisi olevan liikenteessä enemmän ja myös epävarmemmat ostajat rohkaistuisivat kaupoille. Silloinhan käytäntönä oli vaihtaa mallia vuosittain ja American Motorsin köyhän talon politiikka saattoi toimiakin.
Löysin hiljattain vanhan kirjan välistä äitini kirjoittaman lapun: Auton tietoja. Valm. nro AOS50E181531
Virta-avaimen nro 988 Ovilukon nro 275
Auton väri Matador red
Sisustus Black
Rekisterinumero HL-841
Tullut laivalla Bore IV Atlantic Song 26.2.1970.
Yli vuosi maahantuonnista ennenkuin auto on myyty.

Kiva muistelus.

Ennen toi autonostaminen oli iso juttu.Tuli kierrettyä noi tampereen autoliikkeet 70-80-luvun taiteessa vanhempien kanssa , ekan uuden isä osti -78 (120AF)ja vaihto sen jälkeen kahden vuoden välein.Kierrettiin joka merkki ja sen jälkeen aina ostettiin Datsun/Nissan.En muista oliko muilla jenkkejä myynnissä , mutta D-kulmassa oli Mopareita , mutta ei isä niitä suostunu ostaa , eikä muutenkaan mitään mitä minä olisin halunnu , ilmeisesti 10-11 vuotias ei mitään autoista ymmärtäny  ;D.Auton ostamisen jälkeen kierrettiin sukulaisissa näyttämässä autoa .

Mukavia muisteloita

Kesällä ajettiin Lempäälään häihin ja Kuljun moottoritiellä isä ajoi vähän kovempaa nopeutta (silloin ei ollut yleisiä nopeusrajoituksia) ja aika nopeasti lämpömittarin neula alkoi nousemaan ja nopeutta oli hillittävä.
Perillä isä nosti konepellin ylös kun konetta piti "jäähdyttää"    ja heti oli uteliaita tutkimassa. Olihan kutoskone harvinaisuus ja sukulaisistani ainoastaan sedälläni tai oikeastaan hänen leskellään (setä kuoli jo -68) oli kutoskoneinen Rambler Classic.
Jay Lenon juttujen mukaan Amerikassa isä saattoi ostaa tyttärelleen kutoskoneisen auton jolla hän voi ajaa koulumatkoja, mutta muuten V8 oli perusedellytys.

on niitä kutos ramblerita ameriikoissakin myyty...(mr.lenolla oli viilattu Hudson nuorena)

juu tais turvavyöt maksaa kolmasosan auton hinnasta (kateelisuusvero)

Jälkikäteen isäni puhuskeli, että oli käynyt katsomassa isompiakin jenkkejä, mutta lompakon paksuus ei riittänyt ja piti tyytyä halvempaan (halvimpaan) vaihtoehtoon. Puhui, että sillä ajetaan seuraavat 20 vuotta. No, olisi varmaan ajettu jos äitini olisi pitänyt päänsä. Vaihtui pari vuotta vanhaan Toyota Carinaan 1982.

Isän jälkipuheina vielä ajatteli ääneen, että olisiko se Ford 20M ollut sittenkin parempi. En sanonut mitään, mutta ajattelin, että onneksi ei sellaista ostettu.
Metsätyönjohtaja "Hilteeni" oli ostanut uuden Fordin 1970 ja sanoi sen olevan "puhdas Ford", viitaten siihen, että siinä ei ollut mallinimeä, kuten Taunus, Cortina tai Capri.

Tälle naurettiin perheen sisällä monet kerrat. Hildeenillä on puhdas foordi.

Puhdas foord 😂

Minun ensimmäinen kilvissä ollut auto, kun ajokortin sain, oli "puhdas Ford".
-70 17M.
Ne jotka haukkuu M-Fordeja Taunuksiksi, ei tiedä mistään mitään. ;D

Oma AMC höperyys johtaa syntymääni, isä oli siihen aikaan kova vaihtamaan autoa ja uusi kaluston kahden vuoden välein.
Alla oli ollut joku euro-Chrysler josta oli 6kk (takuuaikana) mennyt jo kolme moottoria rikki?
No kahden tytön jälkeen isäni kovasti odotti kolmatta lasta, josko olisi jo poika tulossa. Poika tuli ja isä päätti lähteä Pieksämäeltä veljen luokse Ouluun autokaupoille, Chrysler oli kuulemma niin surkea ettei sitä voinut kotikulmilla vaihtaa.
Oulussa oli konkurssiin menossa oleva liike (näin tarina kertoo) nimeltä Traktori ja kone.
Liikkeessä oli myymättä vielä Jeep Wagoneer 1976 sunshine yellow värillä. Uusi laite, hintalapussa silloin numerot 41000mk.

Isäni oli ankara KuPS kannattaja joten keltainen väri löi kun leka peukaloon, Chrysler ei kelvannut vaihdossa koska liike oli lopettamassa, se käytiin myymässä vaihtoautotarhaan, päivän hinta on varmaan aika surkea ollut.
Mutta, siihen loppui isäni auton vaihtelut, Jeepillä mentiin vuoteen 1988 asti. Olen koittanut autoa raivokkaasti etsiä mutta vielä tuloksetta, lähin osuma on kuukautta aiemmin myyty samanvärinen Wagoneer jossa alustanumero heittää yhdellä numerolla.

Ihan mielenkiinnosta mikä valmistusnumero siinä wagoneerissa oli? Mullahan on kans sunshine yellow -76, oli myös alunperin 258:lla. Ei ole siis etsimäsi auto, tarkistin jo silloin kun ekan kerran kyselit täällä

tl kirjoitti 16.01.24 klo 19:02:46:

Ihan mielenkiinnosta mikä valmistusnumero siinä wagoneerissa oli? Mullahan on kans sunshine yellow -76, oli myös alunperin 258:lla. Ei ole siis etsimäsi auto, tarkistin jo silloin kun ekan kerran kyselit täällä

J6F15MA074134

sj.hero kirjoitti 17.01.24 klo 13:19:01:

tl kirjoitti 16.01.24 klo 19:02:46: Ihan mielenkiinnosta mikä valmistusnumero siinä wagoneerissa oli? Mullahan on kans sunshine yellow -76, oli myös alunperin 258:lla. Ei ole siis etsimäsi auto, tarkistin jo silloin kun ekan kerran kyselit täällä J6F15MA074134

No ei heitä kuin yhdellä numerolla tuosta mun autostakaan, mulla 3 viimeinen numero: :D

Rekattu 11.1.1977

Tossa yks vähän vanhempi kuva autosta
https://amccf.com/mini-jati/kuvat/tl/jeep3.jpg-2VEXeuRt.jpg

On hieno, 360" nyt?
Et olisi luopumassa? Haluaisin tietenkin kutosella olevan mutta...

Juu 360 ja automaatti nykyään. Eipä tuosta raaski luopua, on ollut sen verran kauan nurkissa