1970 -luvulle tultaessa isälläni alkoi enenevässä määrin olla autokuumetta. Hänen puheidensa mukaan -65 American "tuutii", eli Rambler -nimi (vaeltaja) oli saanut uuden merkityksen. Oli mennyt ostamaan Moottori -lehden jossa oli sininen Hornet kannessa, mutta valitteli kun ei lehdessä ollut mitään juttua ko. autosta. Periaatteessa lehti pitäisi olla vieläkin tallessa, mutta en onnistunut löytämään sitä.
1970 olin juuri aloittanut kansakoulun ja (hämärän) muistini mukaan vanhempieni välillä oli ainakin yksi riita koskien uuden auton ostamista. Maanviljelijäperheessä ei rahaa ollut liiemmälti, mistä äitini meitä lapsia aina välillä muistutti.
No, olihan sitä taloutta ennenkin pyöritetty vekseleitä uusimalla, vaikka se oli kalleinta rahaa, mitä pankista silloin sai. Takana oli pari hyvää viljavuotta, ja muistan kun viljaa lapioitiin sivurakennukseen, kun ei muualle mahtunut.
Pelko hintojen noususta oli myös yksi peruste ostaa uusi auto juuri nyt, eikä tämä pelko ollut turha. Takana 60 -luvulla oli pari devalvaatiota joissa tuontitavaroiden hinnat nousi 30-40 prosenttia yli yön. 70 -luku osoittautui kovan inflaation ajaksi ja autojen hinnat nousi huimasti.
Keväällä 1971 pääsiäisen aikoihin (kurakeli) oli kotiin pyydetty Rambler -myyjä joka tyypillisesti kävi riihen nurkalla varmistamassa, että oli ajanut talosta ohi.
Valkoinen mustakattoinen kaksiovinen SST Hornet saapui talon pihaan. Myyjä asteli sisälle ja levitti Hornet-esitteen salin pöydälle.
Koko perheen voimin pähkäiltiin ovien lukumäärää (4) ja auton väriä. Vanhempieni mielestä automaattivaihteistoa ei voinut ottaa, jos tulee kalliita remontteja.
Väriä mietittiin vanhin siskoni etunenässä. Värejä en enää muista, eikä siskoni sen paremmin, mutta kaksi ekaa arvausta oli ns. vääriä, eli ko.värejä ei ollut saatavilla.
No, kysymys kääntyi sitten niinpäin, että mitä värejä on saatavilla. Punainen oli ainoa vaihtoehto. Automyyjä pelasi riskipeliä, jos vaikka olisimme valinneet punaisen heti ekaksi.