Itse sain kosketuksen kerhoon kun olin myymässä Rebeliä pois. Kokkolan Kari soitti ja kyseli autosta. Puhelun aikana Kari kertoi kerhosta ja pyysi ottamaan yhteyttä Antti-Villeen. Ja sitten soitin Poriin. Sovimme että nähdään Forssassa. Vuosi oli siis 2000. No, kollia ei meinannu näkyä, mutta parilla "suostuttelu" puhelulla Keitaalla nähtiinkin. Siitä se sitten lähti pikku hiljaa. Turussa oli eka kokoontuminen, cruisinki. Laittelen kuvia myöhemmin.

American tuli ostettua lähinnä sen takia, että sellasen Minna bongasi paikallislehden myyntipalstalta.  Jonkin verran sen jälkeen kasissa oli ilmoitus kerhon perustamisesta yhteystietoineen.  Koskaan en siihen sähköpostiin saanut vastausta ja totesin mielessäsi, että pitäkää tunkinne perkele!
Jonkin aikaa siitä vanha ystäväni Arto sanoi, että heillä töissä on joku kaveri jolla on joku isompi rambler.  Siitä sitten Turun AMK:n aulassa Arto tutustutti mut Makkoseen (se jolla oli isompi rambler), lyötiin tassua ja Juhan kannustuksesta liityimme kerhoon ja loppu onkin historiaa.

A-V kirjoitti 21.03.20 klo 02:29:49:

Kyllä!!! 👍👍👍

KK kirjoitti 21.03.20 klo 17:08:48:

noitten puolilmaisten käyttisten perässä tuli kyllä reissattua, en ees muista mistä noita välikoppaeskoja, orioneita yms haettiin, ibiza tais tulla kirkkonummelta.    niitä harvinaisemman harvinaisempia Hornetin osia taas haettiin Tapanilan kimppatallilta useampaankin otteeseen kun ei kerralla riittänyt rahat.. 

Lainaus:


ei taida hornetti tulla koskaan yksväriseksi enää..  ja kyllä, Hepella oli sillon kyllä BBB Amerikaano nätissä kuosissa. 

Mullakin jossain paperifotoja ekasta kokoontumisesta, koitan jossain välissä kaivella laatikoita. Olin siellä muuten matkurilla, joka oli tehty Lapin PSP:n ex pankkiautosta Peugeot J9, eli pitkä ja korkea. Kaveri sen teetti ihan jossain matkureita pykanneessa firmassa. Mullahan on vähän ollut tapana käydä noissa milloin milläkin, Ahvenanmaallakin olin Skodalla, Yyterissä kerran Rellulla jne...

Laitetaas tähän pari reissua jotka nyt jo naurattaa, mutta silloin kyllä vituttti pahemman kerran.

2002 Porin meettiin mennessä americaano oli saatettu leimaan ja ajokuntoon.  Makkosen kanssa lähdettiin letkassa liikenteeseen, mää ja Juha caanossa edellä ja Virve ja Minna Rebelillä perässä.  Maskuun asti matka meni hyvin, mutta sitten päätti kardaani tippua ja sinkosi samalla jotain kohti Rebeliä.  No kipinäsuihkun laannuttua autot tienposkessa arvioitiin tilannetta; sen verran osia puuttui, että caanolla ei perille päästäisi ja Rebelistä vikkulasi halki (en oo vieläkään hommannut Juhalle uutta... ).  Auto köyden perään ja muutaman kilsan päähän kaverin isän pihalle ja nokka kotiin ja emännän pösöllä kohti poria.  No vitutusta ei helpannut se, että illalla soi puhelin, caano vuotaa bensaa oikein urakalla.

Pösö piilossa mökin takana...

Toinen keikka mikä on jäänyt mieleen suuntautui samaan paikkaan, eli Poriin ja Euromeettiin.
Ajeltiin letkassa Hepen ja Jaakon kanssa kaikessa rauhassa kohti yyteriä ja matka oli sujunut leppoisasti, kunnes saavutettiin  abc:n nurkat... Poliisi oli pystyttänyt kolmijalan kera kameran tienposkeen ja meillä oli hiukan turhan paljon vauhtia...  Hepe edellä ja mää näin että välähti, mutta omassa päässä ei välähtänyt jarruttaa ja niin räpsähti mullekkin.  No ei Jaakko sen paremmin ollut hereillä ja saatiin kolmaskin räpsy.  Täytyy sanoa, että kun perille päästiin oli aika lähellä ettei Jaakon kanssa veljellisesti taputettu Henttulan kalloa hienosta letkan vetämisestä.  No olut maistui kohtuu hyvin ja mielikin siinä pikkuhiljaa rauhoittui kun sakkia alkoi saapua paikalle.  Viikko-pari reissun jälkeen Jaakko soitti, että oli saanut sheriffeiltä vaan muikkari kirjeen, ja niin olin minäkin kun kotiin pääsin.  Sit vaan luuria Hepelle, hänellä oli postilaatikko tyhjä, mutta poliisi muisti ihan sakoilla hiukan myöhemmin.

 

Ahvenanmaan miitissä mun piti vanhasta kalamiesmuistista käväistä vesilläkin ja sitä parin kilon haukea sit käytiin savustamaankin. Kukaan ei jostain syystä kuitenkaan muistanut pitää tulta savustuspöntön alla, joten puolikypsä kylmä haukiparka meni hukkaan.
Ja kerran Yyterissä en kyennyt poislähtöön mökin luovutuksen jälkeen, vaan jäin sateeseen relluun torkkumaan. Voimanostaja oli fiksumpana ottanut mökin vielä vuorokauseksi ja kun keksi mut sieltä autosta, niin riemuissaan melkein kaatoi koko kotteron, kun koitti saada mut mökkiinsä saunomaan, viskiäkin oli kuulemma vielä reilusti. Vaimonsa ilme ei ollut yhtä ilahtunut...
Mitenkähän nää miittijutut on mulla ainakin tän tapaisia suunnilleen kaikki, voivoi   

Kyllähän toi Sillu melkoinen myssypäinen lökäpöksy silloin olikin... Vaan kunnon mieshän siitä sit kuitenkin kuoriutui 

Siinähän se komia kolmikko.

En edes muista missä ekan kerran A-V:n kanssa tavattiin. Varmaan jotain osia haettu puolin ja toisin. Mut sen muistan, kun A-V mulle soitti tän kerhon perustamisesta. Oltiin emännän kanssa jossain asuntomessuilla. A-V selitti suu vaahdossa, et KK oli jo lupautunut lähtemään mukaan ja lähde sä kanssa, niin saadaan homma käyntiin. Ei siinä auttanut kun lähteä mukaan.
Ensimmäiset kosketukset muihin AMC-harrastajiin tais kuitenkin olla Kulmalan Aki ja Riikosen Pasi. Akin sen aikasta Javelinia ihmettelin jossain Turun tapaamisessa. Olin silloin tuore Americanin omistaja. Riikoseen tutustuin hänen sen aikaisen eukkonsa veljen kautta. Kaverilla oli Buicki siihen aikaan. Olivat sitten Riikosen kanssa jossain vaiheessa sillä avo lassilla näissä nurkissa ja sitä ihmettelin et eipä oo ennen vastaan tullut. Riikosen kanssa oltiin tekemisissä sit myös toista kautta kun se ajeli duunin puolesta Transitilla ja oli meidän asiakkaana.