Vanha kaupankäynnin lainalaisuus on, että kun hinta on kohillaan niin tuote vaihtaa omistajaa, näin tämänkin Americanin kohdalla
Sopiva hinta oli Eikan kanssa sovittu jo paljon paljon aiemmin, mutta suurempi haaste oli keksiä millä auto saadaan Lohjalta Akaan Viialaan, Artsin ja mun tallille. Toinen ongelma oli löytää sopiva ajankohta joka kävisi kaikille osapuolille.
Sopivaksi ajankohdaksi löytyi keskiviikko 6.10. ja apukäsiksi löytyi riittävät skillssit omaava AMC-kerhon legendaarinen Guru. Rohkeasti päätettiin yrittää tuoda auto ajamalla.
Homma alkoi siirtokilpien hankkimisella ja ajelin Gurua vastaan Hyvinkäälle
Menomatka Hyvinkäältä Lohjalle kesti suuria teitä pitkin vain tunnin, perillä odotti American
Tontilla oli myös toinen, asiahintaan myynnissä oleva -67
Pari tuntia puuhasteltiin kaikenlaista pikkupuuhaa että auto olisi ajokuntoinen; sähköjä, bensalinjaa, latausta yms yms
Mukana oli mittava arsenaali allekirjoittaneen ja Gurun tarpeellisia työkaluja ja varaosia
Konehuoneen puolella oli sipisteltävää
Kaasutin saatiin pitämään sellaseksi ettei tulvi kun tyhjäkäynti vaan nostettiin tarpeeksi korkealle
Laturi saatiin sellaiseksi että se juuri ja juuri piti akun latauksen; laturi ei varsinaisesti ladannut akkua, mutta toisaalta jännite ei pudonnutkaan. Joten laturin tiedettiin jossain vaiheessa matkaa antautuvan. Toinen varmasti feilaava juttu oli halkeilleet renkaat, onneksi mukana oli kaksi vararengasta
Ei muuta kuin matkaan! Päätettiin ajaa pikkuteitä pitkin takaisin Akaan Viialaan
Ensimmäistä kertaa koskaan tuli ajettua rattimanuaalilla. Vaihdekepin liikkeet tuntui paljon isommilta kuin olin ajatellut. Välitykset on lähinnä naurettavat; hirveän pitkä ykkönen, superlyhyt kakkonen ja vielä pitempi kolmonen
American ei päässyt Eikan tontin lähellä olevaa mäkeä ylös. Tuntui et laatikko luisti aivan kaameasti, jotenkin auto liikkui hyvin väkinäisesti. Melu hytissä oli KAAMEA, varaosia ja työkaluja kun auto oli täynnä, räminää kolinaa melua yms
Päästiin pari kilometriä bensiksen pihaan ja tutkittiin melun syitä
Tankki raahasi maata
Mustekalalla tankki roikkumaan auton pohjaa vasten ja matka jatkui
Pikkuteiden käyttäminen osoittautui melkoiseksi virheeksi,
tässä vaiheessa näkyi tiekylttejä joissa luki "HELSINKI 67 km"
Kun oli ajettu TUNTI, näkyi tiekylttejä joissa luki "HELSINKI 66 km"
Emme siis olleet päässeet puusta pitkälle ja alkoi tulla pimeää
Auto toimi tasakaasulla tasaisella ja alamäissä ihan hyvin, mutta kiihdytettäessä kaasari paukkui välillä oikein kunnolla ja prötäsi, varovasti pystyi ajamaan. Välillä meno hyytyi melkein kävelyvauhdiksi kun prötäsi niin kovaa, mutta hitaalla kiihdyttämisellä pääsi taas vauhtiin
10km ennen Forssaa alkoivat ensimmäisen kerran ongelmat, auto sammui kuin seinään kesken ajon. Laturi oli varmasti antautunut lopullisesti ja akku tyhjentynyt mutta ei, vaan venekanisterin ilmausruuvi oli unohtunut kiinni eikä auto saanut bensaa. Eli ihan meidän oma virhe oli tämä
Forssassa päätettiin ensimmäistä kertaa tankata
Tässä vaiheessa teimme isoimman virheemme, kun päätimme kiristää laturin hihnaa. Väänsin pitkällä rautaputkella laturia jotta hihna kiristyisi, samalla sain kohellettua alavesiletkun yläpään klemmarin irti ja vedet pihalle
Klemmari saatiin pitämään, mutta laturin remmi alkoi ujeltamaan. Guru sanoi pysäyttävän lauseen; "ajetaan niin kauan kuin auto kestää" ja eikun matkaan
Laturin hihna hiljeni kyl melko nopeasti. 5 km Forssasta Urjalaan päin pilkkopimeässä näin pienen höyrypilven konepellin yläpuolella joten samantien moottorin sammutus ja ojan pientareelle jollon ilmaan tuli valtava höyrypilvi; moottori oli keittänyt.
Sivu: 
Rambler american 1964 232 (Luettu 5069 kertaa)
