1969 Baja SC/Ramblers

[Sammy]

Kuljettajat



A.I.R. -tallin suunniteltu kuljettajakokoonpano oli (oletettavasti) seuraava:



Rodney Hall (Hemet, Kalifornia)

- tunnettu off-road -kuljettaja

Charlie Fox (San Francisco, Kalifornia)

- kilpakuljettaja sekä toimittaja Car and driver ja Road and Track -lehdissä



Davey Jordan (Hawthorne, Kalifornia)

- tunnettu kilpakuljettaja ja Creanien ystävä

Fred Eltrich (Hawthorne, Kalifornia)

- Davey Jordanin paras ystävä



Bob Bondurant (Santa Ana, Kalifornia)

- ei kaipaa enää esittelyjä

Tony Murphy (Los Angeles, Kalifornia)

- moottoripyöräkilpailija ja autojournalisti



Carl Jackson (Hemet, Kalifornia)

- kokenut off-road -kuljettaja

Jim Fricker (Hemet, Kalifornia)

- kokenut off-road -kuljettaja



Spence Murray (Westminster(?), Kalifornia)

- Rod & Custom -lehden ensimmäinen päätoimittaja

Eckley Tur (Mission Viejo(?),Kalifornia)

- off-road-specialisti, “Dune buggyn” kehittäjä



Ed Orr (Studio City, Kalifornia)

- off-road-kuljettaja ja Speed Age Magazine -lehden toimittaja

Jim “JW” Wright (North Hollywood, Kalifornia)

- stock car -kuljettaja



James Garner

- herra filmitähti

Scooter Patrick (Torrance, Kalifornia)

- kuuluisa kilpa-ajaja



Johnny Crean Jr (Riverside, Kalifornia)

- Creanien poika

Dick Hansen (San Diego, Kalifornia)

- off-road-kuljettaja



Jim Wright (Hemet, Kalifornia)

- pajan esimies ja moottorirakentaja

Hunter Floyd (Ontario, Kanada)

- ralli- ja off-road -kuski



John Crean (Orange County, Kalifornia)

- tallin omistaja

Donna Crean (Orange County, Kalifornia)

- tallin omistajan vaimo





Rodney Hall, Jim Fricker ja Donny Simpson olivat Hemet Jeep Clubin (HJC) jäseniä, kuten monet muutkin A.I.R:n pajalla työskennelleistä. Larry Minor (myös HJC:n jäsen), joka voitti Hallin kanssa Mexican 1000 -kilpailun, oli alunperin yksi SC/Ramblereiden kuljettajista. Hän oli kuitenkin kerran saapunut pajalle katsomaan autoja ja todennut "I'm not gonna drive a f*ckin Kelvinator" (Kelvinator oli tuohon aikaan AMC:n tuotemerkki keittiölaitteille). Oletettavasti hänet korvasi John Crean Jr, mutta aivan sataprosenttisen varmana tätä listaa ei kannata pitää. Ja kyllä, kaksi Jim Wrightia.



Kuitenkin, juuri ennen kilpailua James Garner ja Scooter Patrick lähtivät tallista riitaannuttuaan John Creanin kanssa. Vaihtoehtoisena tarinana on esitetty Garnerin saaneen roolin elokuvassa, jota kuvattiin Espanjassa juuri samaan aikaan, mutta se ei selittäisi myös Patrickin poisjääntiä. Koska kyseinen kaksikko oli jo sovittu yhden auton kuljettajakaksikoksi, korvaajia tarvittiin jälleen. Kuitenkaan Garnerin lähdöstä ei kerrottu kuin vasta kilpailun jälkeen, joten hänen nimensä sekoitetaan usein näihin Baja SC/Ramblereihin, vaikka on hyvin epätodennäköistä, että hän koskaan edes näki yhtään autoa valmiina.



Yksi syy Garnerin lähdön salaamiseen oli myös The Racing Scene -elokuvan yhä kesken olleet kuvaukset, joissa A.I.R. näytteli lähes pääroolia. Garnerin lähtö selittää myös sen, että hän ei todellisuudessa tiennyt mitään näistä autoista, eikä niitä mainita hänen elämäkerrassaan The Garner Files: A Memoir. On siis hyvinkin mahdollista, että Garner ei koskaan nähnyt ensimmäistäkään Baja SC/Rambleria valmiina ja varmaa on, ettei hän koskaan ajanut yhdelläkään. Mutta koska hän oli kuuluisa ja lainasi nimensä tälle projektille ja koko tallille, niin hänen nimensä on pysynyt mukana, vaikka hän ei kasannut tiimiä, omistanut sitä tai edes ajanut yhtä tiimin autoista.





James Garner ja kuvan oikeassa reunassa oleva Scooter Patrick eivät lopulta osallistuneetkaan kilpailuun

[Sammy]

Baja 500 -kilpailu 11.6.1969



Kilpailupäivän aamuna A.I.R:lle kasautui uusia ongelmia. John ja Donna Crean olivat joutuneet Montezuman koston kouriin ja heidät jouduttiin poistamaan lähtöluettelosta. Korvaajiksi nimettiin viime hetkillä Don Simpson ja Walker Evans (Simpson saattoi olla myös yksi alkuperäisistä kuskeista ja joku edellämainituista Creanin korvaaja). Evansille tämä oli uran ensimmäinen kilpailu, josta alkoi hänen mittava uransa off-road -kilpailujen parissa. Hän oli Jim Wrightin ystävä ja myös työskenteli osa-aikaisesti Wrightin moottoripajalla.



A.I.R:n autot saapuivat kilpailukeskukseen kahdella autonkuljetusautolla yhteensä 17 muun ajoneuvon kanssa, näiden joukossa paketti- ja kuorma-autoja sekä pickupeja trailereineen. Kolonnaan kuului myös tiimin omistaja John Creanin Rolls Royce. Tiimiin kuului kokonaisuudessaan peräti 75 ihmistä.









A.I.R:n kuljetus- ja kisakalustoa





Huoltoautojen lisäksi, myös koko henkilökunta oli pukeutunut Baja -kilpailussa yhtenäisesti





Kilpailussa oli mukana myös yksinäisenä mohikaanina eräs Rambler American, kuljettajinaan Samida/Henderson-parivaljakko





Muutamaa viikkoa ennen kilpailua koko kisareitti oli täynnä kilpailijoita, jotka koittivat saada tuntumaa maastoon, mutta kilpailupäivänä koko toiminta oli tarkasti ohjattua. Kaikki autot kävivät läpi kilpailukatsastuksen alueella, joka oli varattu vain ja ainoastaan kilpailuun osallistuville ajoneuvoille – yhtään huoltoautoa tai muuta sellaista ei alueelle päästetty. Katsastuksen läpäisi 143 ajoneuvoa, jotka täten saattoivat osallistua kilpailuun.



Katsastuksen aikana kuljettajille annettiin ohjeet kilpailussa ja reitillä vallitsevista säännöistä. Kaikkien hämmästykseksi ilmoitettiin, että koska reitin ensimmäiset 9,3 mailia kulkivat asutusalueella, oli tälle osuudelle määrätty tarkka nopeusrajoitus. Jos autokunta saapuisi ensimmäiselle kontrollipisteelle alle 35 minuutissa, johtaisi se automaatiseen hylkäykseen kilpailusta. Kertomatta kuitenkin jätettiin, että hylkäämisestä tiedotettaisiin vasta sen jälkeen, kun autokunta olisi jo saapunut kilpailun maaliin. Muutama autokunta läpäisikin koko kilpailun, vain saadakseen tietää, että heidät oli hylätty jo ensimmäisellä kontrollipisteellä!





Alue, jossa kilpailukatsastukset suoritettiin





Isosta kiviaidasta päätellen tämä kuva on samasta paikasta kuin edellinenkin





Samoin tämä

[tl]

Olikohan toi yksityistiimin Henderson etunimeltään Gene? Sen niminen kaveri teki historiaa vuonna -72 Amc:n tehdaskalustolla

[Sammy]

Olikohan toi yksityistiimin Henderson etunimeltään Gene? Sen niminen kaveri teki historiaa vuonna -72 Amc:n tehdaskalustolla

Väittäisin, että juuri Gene Henderson. Kuskipari käsitykseni mukaan nimeltään Thomas "Tom" Samida.

[Sammy]

Kilpailun lähtö oli hyvin organisoitu. Ensimmäinen moottoripyörä starttasi reitille tasan puolilta päivin ja loput seurasivat minuutin välein. Seuraavaksi tuntia myöhemmin starttasivat nelipyöräiset. Ajatuksena oli, että moottoripyörät pienempinä ja ketterämpinä ehtisivät pois autojen jaloista pienen kaulan turvin. Kaikkiaan 26:sta ilmoittautuneesta moottöripyörästä 24 saapui lähtöviivalle. Muiden luokkien osalta 134 ajoneuvoa 143:sta ilmoittautuneesta starttasi kisaan.



Juuri ennen lähtöä huomattin ,että yhden A.I.R:n auton renkaaseen oli painettu pieni naula. Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, löytyi vastaava naula kaikkiaan yhdeksän A.I.R:n auton renkaasta, kuten myös monesta muusta autosta. Tihutyöntekijä ei koskaan selvinnyt, mutta huomattavaa oli, että kaikissa sabotoiduissa autoissa oli Goodyear:n renkaat alla.





SC/Ramblerit jonossa kilpailukatsastuksessa





Auto numero 90 näyttää herättävän huomiota muissakin, kuin pelkästään katsastajassa





Huomaa Walker Evansin nimi auton numero 160 kyljessä. Kilpailun lopputuloksissa hänet on kuitenkin nimetty autoon 170. Johtuiko kuljettajaparien muokkaus viime hetken kuljettajavaihdoksista?





Autojen kylkiin merkityt kilpailunumerot osoittivat myös lähtöjärjestyksen, joten ensimmäisenä reitille lähti moottoripyörä numerolla 1. Koska ensimmäinen nelipyöräinen ajoneuvo lähti reitille tuntia ensimmäisen moottoripyörän jälkeen, oli sen kilpailunumero luonnollisesti 61. Numerot jaettiin kilpailijoille siinä järjestyksessä, kuin he olivat kilpailuun ilmoittautuneet ja sitten oman vuoron tullessa lähtönumeron sai valita. Useat tallit olivat valinneet autoilleen peräkkäiset numerot, mutta A.I.R. ei halunnut tällaista järjestelyä. Tallipäällikkö Bill Rohrbacker halusi tallin autojen lähtevän kymmenen minuutin välein, jotta kuljettajille ei tulisi painetta kilpailla toisiaan vastaan päällystetyllä tieosuudella. Täten SC/Ramblereiden lähtönumeroiksi valikoitui 80, 90, 100, 110, 120, 130, 140, 150, 160 ja 170. Kilpailuun starttasi siis SC/Rambler aina kymmenen minuutin täyttyessä.





Kaunis rivi kilpa-autoja odottamassa lähtöä. Tässä kuvassa erottuu hyvin muokatut pyöräaukot.

[Sammy]

Auto numero 80: Rod Hall – Charlie Fox



Tämä on testeissä käytetty Muuliksi ristitty auto ja siis myös ainoa auto, jossa oli lisävalot myös keulalla.

[Sammy]

Auto numero 90: Davey Jordan – Fred Eltrich

[Sammy]

Auto numero 100: Bob Bondurant – Tony Murphy

[Sammy]

Auto numero 110: Carl Jackson – Jim Fricker, neliveto

[Sammy]

Auto numero 120: Spence Murray – Eckley Tur