Käytiinpä tänään Joelin 4,5 vee kanssa katsomassa isin lapsuuden autoa. -69 American 440, joka oli uudesta perheessämme ajossa vuoteen -88. Noin 2004 siirrettiin tähän varastoon kun siihenastinen varastolato myytiin. 1988 autoa säilöessäni irroitin ja rasvasin listat ja säilöin ne autoon sisälle. Pesin kurat pohjasta ja lokasuojein alta painepesurilla ja suihkutin öljyn kaikkialle. Huonon lattiamaton revin pois hautomasta lattiaa ja oviverhoilut irroitin pinoon hattuhyllylle. Paljon ajettuhan tuo oli, ainakin yksi koneremontti ja pari ylimaalausta takana. Kerhoon liityttyäni keräilin osia mm paremmat puskuri Ubalta, lokasuojan vasemmalle mistä lie (ostamastani parista oikea taisi mennä American -67:lle), lampunkehyksiä ja merkkejä Pekka J:ltä. Kaikkea ei pysty ennäänkään tästäkään muistamaankaan. Baijerilaisten harraste mulla kai aina tapetilla ensin on, mutta ihmeellisesti tämä kolmesta mutterista ja parista kangen pätkästä aikanaan koottu Amerikan laite aina kiehtoo. Ykkössteppi kai olisi laittaa liikkumaan omalla tekniikalla ja sitten miettiä eteenpäin. Villi kakkossteppi olisi myllyttää ja asentaa kaikki kiilto-osat, antaa pölyjen olla kontrastina pinnassa ja lähteä nykyvanteilla ja puuhakilvillä näyttäytymään jossakin. Alkuperäisten ostodokumenttien ja autenttisten 70-luvun kuvien kanssahan tuosta olisi Barn Fresh -tyyliseksi näyttelyosastollekin, mutta se muoti on kai jo mennyt?
Mikäs se siellä kuuskolmeviitosen takana pimeässä väijyykään?
Puskurit ja konepelti on jo hankittu, maskin alle pellin voisin ostaa suoran jos joku purkuautosta leikkaa irti.
Kuin isänsä samassa autossa 40 vuotta sitten.
Tilpehööriä tallessa auton sisällä. Penkissä aito 70-luvulla verhoilijalla muodissa ollut linja-autoplyyshi. Taisipa olla orkkis-Blaukkarikin penkillä.
Vuoden 1978 Saksan autoloman tarrasato yhä tallella.
Viimeisen käyttäjän lätkä jäänyt takalasiin. Sain ajokortin joulukuun alussa 1986.
