Eli tämä tästä nykytekniikasta. Ei niin kauheenkaa monta vuotta sitten hommasin Marliniin uuden 160 hollikan ku sain halvalla.
Ei valittamista kone käy ku polkusingeri mut pikkuhiljaa alko tyhjäkäynti katoilemaan ja n. kuukaisi sitten hyyty ekan kerran ku erkanin motoritieltä. Luulin et oli akku sanonu ittensä irti mut ei ollu.  Kun teki pari kertaa myöhemmin saman jutun ni pääsin kikkailemalla päättäeleemään et saattaapi ryyppy lätkästä itte ittensä päälle. Niinpä hommasin käsryyppysarjan, aattelin et ku oli suht halpa ni ei tartte liikaa tuskailla asennuksen kanssa ja pääsee palamaan takas säkhköseen helposti jos ei tuo toivottua apua. Vähämpä tiesin.
Ei ole ameriikkalaisilla suuren suurta kokemusta enää käsryypystä, oli semmonen häkkyrä ja härveli mokoma vipstaaki. Ajatuksena siinä oli et hentonen haikura toimii jousena joka kääntää ryypyn päälle ja vaijerista nykimällä se sitten siirretään pois päältä, mikäli hentoinen haikura kestää, jos ei kestä, niin mikään ei estä läppää putoamasta takas päälle. Onneksi sarjan mukana tuli, luultavasti 2 kurkkusia varten, toisenlainen vipu joista pystyi virittelemään kaksisuuntaisohjauksen läppään.   Lisäetuna sai myös välisäätöohjauksen joka on mulle ollu  hyvin tärkeä.
Edut: halppa hintta, vähätöinen, vika poistui, tasasempi käynti, luultavammin pienempi bensankulutus.
Haitat: jäykkä käyttää, ehkä johtuu vaijerista, vaatii taas lisää tilaa kojeladan alareunaan, kun unohtaa laittaa tyhjäkäynnin kohotuskiekon paikoilleen, kylmänä tyhjäkäynti tosi matala, täytyy muistaa painaa kaasua kun lähtee kylmänä liikkeelle.  Mut takas en vaihda jos ei o pakko.

Mä melkeen tykkää enempi ettei kierrokset nouse, tosin se saattaa tuottaa hankaluuksia jos ei muista poistaa ku kone lämpiää mut yleensä kuski kyl etukäteen tajuu.
Sähköryypys on se punanen muovilärpäke, siit ois helppo virittää ku on valmis mokkelo. Mut 1 liikkuva osa = 2 ongelmaa