Ihan väärään paikkaan olin tämän törkkiny, toivottavasti kellään ei viikonlopu tyystin pilalle sentähden mennyt. Mutta käkikellot on niin mahtavii vekottimii et taidan perustaa MC käkikellon.
Jotta kevättalvi tuntuis kaikkien mielestä mahdollisimman tylsältä ni heitän bensaa kliekkeihin ja lisään pikkujutun käkikello(i)sta.
Käkikellohan on siis se vekkuli pikku tikutin joka suurimmassa osassa Ramlereita ja muita amerikkalaisia kojetaulussa koristaa, muistaakseni myös isommssa rittifoordeissa..
No, käkikello itsessään on semmonen mekaaninen vekotin ettei muita viboja vanha mies enään elämässään muuta vibaa tarvikkaan. Pari vuotta sitten viimeksi korjasin Marsun kellon ja viime kesänä se alkoi kesken reissiun räpsimään omia aikojaan, mutta kun se viimeion hiljeni niin luulin syötön vaan irronneen. Kun viimein laiskuuttani aloin vihdoin kytkemään syöttöä uudelleen, niin hittasin ettei ongelma olekaan syötössä vaan itse kellossa. Vaikka vähän nolotti ettei kello kestäny korjauksen jälkeen kuin vajaa pari vuotta mutta samalla saiu taas viboja kun pääsee räpläämään koneistoa.
Itse vika ei ollut kummonen, vetokelat vain olivat palaneet sekä niiden lisäksi kärjet hiiltyneet kun kelojen ottama virta lämmitti kontakteja liian kauan. Mutta mikä oli kärkien kiinnijäämisen? Ei ainakaan vetojousi joka sulkee kärjet, se oli päinvastoin vielä liiankin jäykkä, hyvä että kelat jaksoivat vetää kontin kiinni. Eipä ei, itse asiassa syynä oli vetokelan jousi, jonka löystyy kellon käydessä ja kun kontti ottaa kiinni, kelat vetävät tämän jousen kireälle. Kun jousi väsyy, kelat eivät pysty enään vetämään kontaktia irti ja tällöin saadaan lämmittävä virta aikaiseksi joka lopulta löystää jousen lopullisesti ja polttaa käämit. Ainoa hyvä asia oli, etten tunne itteeni syylliseks vaan kellolla tuli vain tunnit täyteen. Jousi itsessään on helppo korjata, tarvitsee vain kiertää muutama kierros kireämmälle ja taas on tunteja mittarissa. Samalla jousella muuten säädetään karkeasti kellon nopeutta, hienosäätöön pääsee koppaa avaamatta käsiksi, vaikutus noin 3 min/ vrk.
Toinen huolestuttava seikka tikittimessä on koneiston maadotus. Sellaista ei nimittäin ole, mikä tuntuu kummalliselta, koska kello itsessään on niin älyttömän hyvin tehty, niin miksi kalkkiviivoilla on alettu fuskata? Nyt maadoituksen hoitaa vain kromikehykseen puristetut käpälät ja johtavuus toimii periaatteella " kyl se yleensä".
Kojetauluun ruuvaaminenkaan ei varsinaisesti auta, koppa heiluu kehästä irrallaan melkein pahemmin kuin pöydällä. Eli suosittelen koneiston sisälle maadoitusjohtoa jonka toisen pään voi ruuvata koppaan, niin koneiston saa joskus tarvittaessa myös erilleen kopasta ilman kolvia. Lisäksi, väsyvän vieterin suojaksi olisi oivallista laittaa 0,5 An sulake, mekaaninen korjaus on paljon kivuttomampaa kuin uusien käämien kiertäminen. Kelloa on hyvä myös aika- ajoin huoltaa strittaamalla kontaktispraytä säätöruuvin aukosta, ei koneistossa hirvittävän montaa akselia ole, mutta voitelu on hyvästä ja käämien kärjet pysyvät puhtaampina. Kondensaattoria kun ei tähän vekottimeen saa suojaamaan kipinöintiä. Tai saa, tarvis vaan rakentaa sopiva etuvastus syötön väliin että konkka pääsisi nielemään paremmin. Mut kiopinöinti on niin pientä etten lisärakenteluihin ainakaan tällä haavaa ala.