Taiteilija Ruokokoski oli lähdössä lomamatkalle Lontooseen ja soitti erääseen hotelliin varatakseen huoneen.
Puhelun päätteeksi vastaanottovirkailija pyysi suomalaista vielä tavaamaan nimensä,
jotta se varmasti menisi oikein.
Niinpä Ruokokoski alkoi tavata englanniksi:
Aar juu ou kei ou kei ou....
Tähän asti kuunneltuaan virkailija keskeytti:
I`m fine, I`m fine, but how do you spell your name?
Taiteilija ulkomailla
Taiteilija ulkomailla
Minen edes osaa tavata omaa sukunimeäni Englanniksi, on Ä ja Ö kirjaimia.... :P
Taiteilija ulkomailla
Minen edes osaa tavata omaa sukunimeäni Englanniksi, on Ä ja Ö kirjaimia.... :P
Eikös se ennen ollut ae ja oe teksteissä kun korvattiin pisteet? ;D
Taiteilija ulkomailla
Minen edes osaa tavata omaa sukunimeäni Englanniksi, on Ä ja Ö kirjaimia.... :P
Eikös se ennen ollut ae ja oe teksteissä kun korvattiin pisteet? ;D
Jenkkilässä kun käytiin, toisinaan piti nimi kertoa. Yhdessäkin ruokapaikassa oli vähän jonoa, ottivat nimen ylös ja kun pöytä vapautui, niin kutsuivat nimeltä "odotus tilasta". Oli helpompi sanoa "Stonehill" kuin "Kivimaki", ja ymmärsivätkin paremmin, ei tarvinnut useaan kertaan tavata kirjaimia.