Minun ensimmäinen kilvissä ollut auto, kun ajokortin sain, oli "puhdas Ford".
-70 17M.
Ne jotka haukkuu M-Fordeja Taunuksiksi, ei tiedä mistään mitään. ;D
Autokauppaa keväällä 1971
Autokauppaa keväällä 1971
Ihan mielenkiinnosta mikä valmistusnumero siinä wagoneerissa oli? Mullahan on kans sunshine yellow -76, oli myös alunperin 258:lla. Ei ole siis etsimäsi auto, tarkistin jo silloin kun ekan kerran kyselit täällä
Autokauppaa keväällä 1971
Ihan mielenkiinnosta mikä valmistusnumero siinä wagoneerissa oli? Mullahan on kans sunshine yellow -76, oli myös alunperin 258:lla. Ei ole siis etsimäsi auto, tarkistin jo silloin kun ekan kerran kyselit täällä
J6F15MA074134
No ei heitä kuin yhdellä numerolla tuosta mun autostakaan, mulla 3 viimeinen numero: :D
Rekattu 11.1.1977
Tossa yks vähän vanhempi kuva autosta

Autokauppaa keväällä 1971
Juu 360 ja automaatti nykyään. Eipä tuosta raaski luopua, on ollut sen verran kauan nurkissa
Re: Autokauppaa keväällä 1971
Juttu jatkuu...
Kesällä mökille ja mummulaan mennessä Orivedeltä Korkeakosken kohdalla on alamäki, jossa isällä oli tapana heittää vaihde vapaalle vaikka käyttöohjekirjassa tämä kielletään. Koskeeko sitten vain automaattivaihteistoja...
No, Murphyn laki iski ja jostain kuului ääni, eikä pykälä mennyt enää päälle.
Päästiin vapaalla rullaamaan läheisen Kesoilin pihaan.
Nosturilla asiaa tutkittiin, ja huoltomies totesi vaihdetangon ohjainraudan irronneen hitsauksistaan. Oli hitsattu vain toiselta puolelta.
Huoltiksella ei ollut hitsausvälineitä ja he neuvoivat paikan muutaman kilometrin päässä jossa rauta saataisiin hitsattua.
Isäni sai kakkosvaihteen päälle ja pääsimme köröttelemään korjaamolle. Liikenne päiväsaikaan oli hiljaista.
Korjaamolla auto saatiin kuntoon ja matka jatkui.
Myöhemmin samalla tiellä on myös alamäki, jossa niinikään isä heitti vapaalle, kun oli ensin nostanut vähän nopeutta sataseen, tai yli.
Vilppulaan johtavan tien risteykseen joutui hieman jarruttelemaan.
Jollain toisella reissulla samaisessa alamäessä Korkeakoskella isäni kokeili hieman kovempaa nopeutta. En muista kilometrimäärää, mutta jännää oli. Senverran kovaa mentiin, että äitini huomautti asiasta, eli pelkäsi. Itse olin vain innoissani.
Aikaa ennen kattonopeuksia.
Kesällä mökille ja mummulaan mennessä Orivedeltä Korkeakosken kohdalla on alamäki, jossa isällä oli tapana heittää vaihde vapaalle vaikka käyttöohjekirjassa tämä kielletään. Koskeeko sitten vain automaattivaihteistoja...
No, Murphyn laki iski ja jostain kuului ääni, eikä pykälä mennyt enää päälle.
Päästiin vapaalla rullaamaan läheisen Kesoilin pihaan.
Nosturilla asiaa tutkittiin, ja huoltomies totesi vaihdetangon ohjainraudan irronneen hitsauksistaan. Oli hitsattu vain toiselta puolelta.
Huoltiksella ei ollut hitsausvälineitä ja he neuvoivat paikan muutaman kilometrin päässä jossa rauta saataisiin hitsattua.
Isäni sai kakkosvaihteen päälle ja pääsimme köröttelemään korjaamolle. Liikenne päiväsaikaan oli hiljaista.
Korjaamolla auto saatiin kuntoon ja matka jatkui.
Myöhemmin samalla tiellä on myös alamäki, jossa niinikään isä heitti vapaalle, kun oli ensin nostanut vähän nopeutta sataseen, tai yli.
Vilppulaan johtavan tien risteykseen joutui hieman jarruttelemaan.
Jollain toisella reissulla samaisessa alamäessä Korkeakoskella isäni kokeili hieman kovempaa nopeutta. En muista kilometrimäärää, mutta jännää oli. Senverran kovaa mentiin, että äitini huomautti asiasta, eli pelkäsi. Itse olin vain innoissani.
Aikaa ennen kattonopeuksia.