Kun aika on...

[JariJ]

B6K-10 tie vie Jessoilasta Petroskoin suuntaan. Matkan n. puolivälissä on Villavaara. Vuonna 1941 Villavaaran alue oli lujasti linnoitettu venäläisten puolustuslinja. Tämä puolustuslinja piti murtaa ja myös Piikkirykmentti osallistui tähän hyökkäykseen. Villavaara valloitettiin, mutta rykmentin miestappiot olivat suuret. Onneksi isoisäni ei kaatunut tai haavoittunut taistelussa.



https://www.google.com/maps/@61.8900925,33.7463249,14z



http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/villavaarassa-haudattiin-sotasankareita



Villavaaraan on rakennettu ja kunnostettu taisteluasemia ja korsuja. Lisäksi paikalla on taistelun muistomerkki ja venäläissotilaiden hautoja. Muistaakseni joka toinen syksy venäläiset harrastajat järjestävät Villavaaran taistelua kuvaavan näytöksen. Kun lauantaina 9.9. iltapäivällä saavuimme paikalle, oli taistelunäytös jo ohi ja järjestäjät siivosivat paikkoja kuntoon.

Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan, Jeepit kiinnostivat kovasti. Myös yksi venäläinen nuorehko nainen tuli juttelemaan suomenkielellä. Hän asui Kotkassa ja oli tullut Villavaaraan vain tätä tapahtumaa varten.























Myös suomalaiset ovat rakentaneet alueelle oman muistomerkkinsä. Muistomerkki sijaitsee lännestä tultaessa hieman ennen tätä venäläisten "Memorial Park:a".



http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/870/s_back/1



Yrityksestä huolimatta emme sitä kuitenkaan löytäneet. Tie, jonka varrella suomalaisen muistomerkin piti olla, päättyi ja löysimme vain oudon betonisen rakennelman.

[JariJ]

Tässä vielä pari linkkiä Villavaaran taisteluun.

http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1975/Kansa_Taisteli_09_1975.pdf

"Salamasotaa Aunoksen korvessa:Veikko Virtanen sivu 318".



http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1976/Kansa_Taisteli_10_1976.pdf

"Pikakivääri 1. : Elias Kivistö sivu 353"



Iltapäivä alkoi olla pitkällä ja kurvasimme Jeepit takaisin valtatielle ja kohti Petroskoita. Petroskoihin emme tällä kertaa ajaneet, vaan kiersimme kaupungin sen länsipuolelta ja jatkoimme luoteeseen kohti Kent- ja Mundjärveä.

Tie oli hyväkuntoinen, mutta maasto ympärillämme oli soistuvaa ja lepikkoista. Silmämme koittivat etsiä edes tyydyttävää telttapaikkaa metsiköstä,mutta sateen kastelema lepikko ei innostanut.

Päädyimme Mundjärvelle.



Mundjärven silta





Mundjärven kylässä oli muutamia taloja. Ajoimme pitkin järven rantaa, mutta sopivaa leiripaikkaa ei vain löytynyt. Taas yllättäen eräs nainen puhui suomea ja saimme kuulla, että pienen matkan päässä voisi olla mökkejä vuokrattavana. Löysimme paikan,mutta valitettavasti kaikki mökit olivat varattuja. Saimme kuitenkin luvan yöpyä teltassamme järven rannalla ja käyttää suihkua ja wc:tä. Upeaa, totesimme ja laitoimme teltan pystyyn. Alueen emäntä kertoi, että suomeksi järven nimi oli kikkelijärvi.. -Sekös naista nauratti.

Ruokailu oli päivän aikana jäänyt minimiin,joten kiireesti tyydyimme ns. "konepeltiateriointiin", ennen kuin kuolisimme nälkään.



Konepeltisapuskaa

[JariJ]

Virallista reissupaitaa pidimme yllä ravintolaillallisella ja hotellien aamiaisen ajan.



Virallinen reissupaita

[JariJ]

Tuolle telttapaikalle päästäksemme jouduimme ajamaan läpi korkean heinikon. Pahaksi onneksi tööttäsin Wagoneekerin kiveen, vaikka olin kävellyt heinikon läpi ennen ajoa. En vain ollut kiveä huomannut. Pakoputken etuosa kärsi siitä koko loppumatkan ajan. Myös etuperä oli ilmeisesti raapaissut kiveen omat jälkensä.



https://www.google.fi/maps/place/Baza+otdykha+TIKhIY+BEREG/@62.2503096,33.8137362,592m/data=!3m1!1e3!4m13!1m7!3m6!1s0x4699653dd239fd8d:0x59b6e37b4b6ce7b3!2zU29ydGF2YWxhLCBLYXJqYWxhLCBWZW7DpGrDpA!3b1!8m2!3d61.7045424!4d30.6879017!3m4!1s0x0:0xca88c7416ebd115e!8m2!3d62.2511943!4d33.8158026



Kivi





Heinikkoa

[JariJ]

Konepeltisapuskan jälkeen piti vielä tehdä pieni nuotio ja istua sen ääressä iltaa hapanta maistellen. Ilmekin sen kertoo...







Matka jatkui seuraavana aamuna kohti pohjoista.





Hirvaksen lentokentällä olisi ollut mahdollisuus kilvanajoon.





Jatkosodassa kenttää käytti Hävittäjälentolaivue 24. Laivueen kalustoon kuului mm. Yhdysvalloista hankitut Brewster hävittäjät.

[JariJ]

Enemmän ja vähemmän kuoppaiset hiekkatiet kuljettavat jeeppiduoa eteenpäin. Maksa ja munuaiset lyövät kättä ja huutavat hoosiannaa jatkuvasta tärinästä johtuen. Matka käy kohden Juustjärveä, mutta aina silloin & tällöin on pakoputkeakin tienpäällä korjattava. Ei pysy pakosarjassa kiinni, ei sitten millään.





Pasi Kuikka oli päivän tunnussana. Eräällä taukopaikalla huomasimme asemasodan aikana kaatuneiden venäläisten sotureiden muistomerkin.



Muistomerkki Soutajoki





Sateen saattelemana saavuimme Jumalan hylkäämään Juustjärven kylään. Jalkaväkirykmentti 25 valtasi kylän 19. päivä lokakuuta 1941. Siellä toimi asemasota-aikana myös Kenttäsairaala 25.



Tykistö saapuu Juustjärvelle 20.10.1941





Kylän rakennuskanta näytti kerrassaan... vanhalta. Harmaat talonrähjät reunustivat kylätietä. Kylän postilaatikot olivat umpeen ruostuneet ja linja-autopysäkkikylttikin oli antautunut ruosteen raiskaukselle. Ken täällä elää ?.















https://www.google.com/maps/place/62%C2%B046'51.0%22N+33%C2%B032'45.0%22E/@62.780833,33.545833,11z/data=!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d62.780833!4d33.545833



Kuten JR 25 vuonna 1941, mekin jatkoimme matkaamme. " Ei oikeaan, ei vasempaan,vaan eteen eestä Suomenmaan".

-Sateen kastelema hiekkatie ropisi renkaiden alla, kun kiihdytimme jeepit "lentoon".

[JariJ]

Harmaa päivä kääntyi jo iltapuolelle, kun saavuimme Selgin kylään. Aikomuksenamme oli yöpyä Selgissä, mutta mitään majoitusliikettä emme sieltä kyselyistä huolimatta löytäneet.

Kylää on mainostettu Karjalan tasavallan kauneimmaksi karjalaiskyläksi, mutta meidän mielestä se ei poikennut lainkaan muista näkemistämme kylistä. -Liekö jatkuvalla sateella ollut osuutta mielipiteeseemme.



Vinhasti virtaavan virran ennen Selgiä ylitimme turvallisesti puusiltaa pitkin

[JariJ]

Elimme toivossa, että n. 20 km päässä sijaitseva Paateneen kylä tarjoaisi meille yösijan. Rauhallisesti ajaen lähestyimme Paatenetta, kun Mikko kysyy radiopuhelimen välityksellä; "Miksei sinulla ole valot päällä ? " Onhan minulla ja räplään valokatkaisijaa, mutta ei toimi lähivalot, eikä parkit. Pitkät onneksi vielä toimivat, hetken, kunnes kuulen Mikon sanovan että nyt sammui repsikan puoleinen pitkävalokin.

-Valot ei toimi, pakoputki on poikki, pitäen helevetinmoista ääntä, vettä sataa kuin Esterin perseestä, majapaikasta ei ole tietoakaan ja pimeys laskeutuisi kohta puolin, niin oma fiilis alkoi olla jo kuin Kaleon biisissä "Way Down We Go "



https://www.youtube.com/watch?v=0-7IHOXkiV8">https://www.youtube.com/watch?v=0-7IHOXkiV8



Paateneessa eräs nuori autoileva nainen opasti meidät mökkikylään. Pahaksi onneksi taaskaan yhtään mökkiä ei ollut vapaana. Varmaan Venäjällä viikko 37 on säännöllinen lomaviikko, sillä viime vuonna havaitsimme reissullamme samanlaista puutetta majoitusmahdollisuuksissa.

Paikalle osui kuitenkin taas suomea puhuva mies. Hän soitti kaverilleen, jolla oli mökkejä n. 12 km etäisyydellä Paateneesta. Yksi mökki oli vapaana ja hän lupasi tulla noutamaan meidät n. puolen tunnin kuluttua.

Käytin puolituntia valojen tutkiskeluun ja huomasin, että molemmat parkkipolttimot ja H4 :t olivat sököjä. - Tärinä oli tehnyt tehtävänsä.

Parkkipolttimoita ei ollut mukana ja toisen H4 vaihdoin sateessa, joten minun puolestani matka voisi jatkua...



Minä vaihdan sateessa polttimoa ja Mikko istuu lämpimässä ja kuivassa autossa

[JariJ]

Isäntämme saapui ja letkassa ajelimme mökkikylään. Isolla tontilla oli muutama komea hirsimökki, tai oikeastaan hirsihuvilaksi luokiteltu rakennus. Meidät ohjattiin varmaankin 200m2 kaksikerroksiseen huvilaan.

Alakerrassa oli iso tupakeittiö ja pari makuuhuonetta ja iso avotakka. Yläkerrasta löytyi lisää makuuhuoneita. Nyt tuntui siltä, että olimme päässeet paratiisiin. Mökkikylän "huoltomies" kävi sytyttämässä takan ja tiedusteli haluaisimmeko mennä saunaan.

- "Jo toki, klo 22:00 on sopiva aika"; mies kumarsi ja poistui saunanlämmitysaskareisiin.



Paateneen "mökki"





Avotakka

[JariJ]

"Nälkä on aina vieraanamme". Myös matkamiehet kaipasivat sapuskaa. Naudan sisäfile kanttarellisipulikastikkeella saisi kelvata...- Kanttarellit olimme ostaneet tienvarresta edellisenä päivänä.



Kanttarellisipulikastike valmistumassa





Liekitettyä naudansisäfilettä





Pöydänantimet





"Kyllä oli hyvvee..."



Jatkuu...