
Punaisen auton tarinaa isäpuoleni kirjoittamana. Sittemmin purettu auto.
Mielenkiintoista tekstiä. :)
Kuulostaa surulliselta ja lopulliselta tuo "Sittemmin purettu auto". :(
Jos minä jatkan tarinaa. Auton etuakselisto on
tässä. Ja on siis nykyisin kiinni
tässä. Autosta puuttuu nykyisin tekniikka, etuakselisto, takaluukku ja sisustasta, sekä ulkopuoleltakin joitain osia.
Minusta on tosi sääli, että pelleiltään niinkin hyvä Wagoneer on laitettu kylmästi lihoiksi.
Siksi minä ostin auton itselleni, ettei sitä enempää enää pilkottaisi.
Etuakseliston siitä tosin hyödynsin muualle siitä syystä, että minusta rumpujarrullinen etuakselisto ei oikein ole kovin hyvä ratkaisu painavaan maasturiin.
Ja eihän se akseli itseasiassa mihinkään ole hukkunut. Minullahan se edelleen on ja tulee jatkossakin olemaan, että saa sen halutessaan Wagoneeriin takaisin. Mitään muutoksia kun en ole akseliin siitä syystä tehnyt. :)
Etuakselisto, kohtuu hyvä takaluukku ja paljon pikkunippeliä olisi sitten
tässä. Tekniikka on ok kunnossa. Jamant vaihtanut ketjun jakolaatikkoon ja remontoinut
moottorin. Lisäksi ainakin syylari on melko tuore ja kaasutin on koneremontin yhteydessä vaihtunut uuteen nelikurkkuiseen.
Periaatteessa sinisessä on hyvä tekniikka ja punaisessa on FSJ:ksi kohtuu hyvä kori. Hitsattu sitä on, mutta kori on ihan ryhdissään olevan oloinen ja muutenkaan ei mikään mahdoton kunnostettava. Eli suurin osa osista olisi jo olemassa.
Vielä en hakkaisi viimeistä naulaa punaisen arkkuun. Kyllä se siitä voi vielä nousta, kun vaan löytyisi aikaa tehdä. :)