Lento Tukhomasta eteenpäin sujui ihan rutiinilla, kunnes tuli aika laskeutua Chicagoon.
Ukkosmyrsky pakotti meidät kiertämään kehää järven yllä 45min ajaksi, jonka jälkeen koneen oli pakko suunnata Rockfordin kentälle laskeutumaan, koska gaso kävi vähiin. Kukaan ei luonnollisesti tässä vaiheessa osannut kertoa jatkosta mitään.
Rockfordin kenttä ei vissiin ole tarkoitettu kovin isoille koneille, koska alas tultiin varsin hitaasti ja jarrutuksessa todella ymmärsi miksi koneessa on turvavyöt.
Laskeutumisen jälkeen saimme luvan puhelimen käyttöön ja parissa tunnissa jotka koneessa vietimme ehti hyvin vaihtaa kuulumiset. Sitten saimme tiedon, että lentäisimme noin vartin kuluttua Chicagoon. No totuus oli 45 min. Kuitenkin noin kolme tuntia myöhässä pääsimme perille, mutta ongelmat ei suinkaan loppuneet siihen, myös aika monta muuta lentoa laskeutui samaan syssyyn ja maahantulotarkastus oli totaalisen tukossa. Hyvällä tuurilla ja pirun nopeilla reaktioilla pääsimme jonosta toiseen tuloaulaan ja noin 500 ihmisen tarkastusjono muuttui 5 hengen jonoksi ;D. Vissiin paperit oli kunnossa kun virkailijaa kiinnosti lähinnä suomen petoeläin kanta....
Kentältä pois ja kohti Milwaukeeta;
Vaikka pahin myrsky oli jo meidät ohittanut ei keli ollut häävi vieläkään ja vettä todella satoi melkein koko ajomatkan.
Koska emme olleet saaneet noin 5 tuntiin mitään syötävää oli jokseenkin eka tehtävä pahimman ruuhkan hälvettyä saada jotain syötävää, suuntasimme ekasta liittymästä alas ja kohti sapuskaa. Kohdalle osui white castle "gourme" annoksineen. Ihan sama, sillä hetkellä mikä tahansa olisi käynyt. Eikä kyllä voi haukkua kalliiksi: 10 juustopurilaista ja 2 limpparia 7,70... Pikaisen nälänpoiston jälkeen jatkoimme matkaa Jeffin ja Lu-Annin luokse. Siinä ekan olusen puolivälissä myös Nick ilmestyi tontille mukanaan lisää kylmää olutta.
Muutaman oluen ja pizza palan jälkeen koitti minulle uni aika, Iiro kävi vielä Nickin kanssa ostamassa videokameraan uuden akun.
Aika erohan on Milwaukeessa 8 tuntia ja täälle Hebronissa 7 tuntia, niin luonnollisesti keskellä yötä aika tarkkaan 1 am. sisäinen herätyskello soi ja meikäläinen hereillä pirteänä kuin mikä. Onneksi sain unta ja rytmin suurinpiirtein kohdalleen.
Aamusta suht pikainen aamupala naamariin ja sitten nokka kohti Hebronia. 9 tunnin ajamisen seurauksena olimme motellin pihassa ja ekat viitteen AMC:hen oli näkökentässä. Ajaminen itsessään on täällä tehty varsin helpoksi, mutta aivan järjetön liikenteen määrä tuo siihen omat haasteensa, eikä jatkunut vesisade ainakaan auttanut asiaa.
Rekkaliikenteen määrä on myös jotain älytöntä ja joukossa on aina välillä komeita ilmestyksiä. Tämä hirviö paineli meiltä karkuun motarilla ja ei mekään hiljaa ajettu... Taisi olla voimaa kun putket oli noin 8" rännit.
Ennen reissua oli juttua, että jenkit kiskoo jollain tapaa pikkuauto asuntoauton perässä ja itse epäilin apuna olevan dollyn tms., mutta väärässä olin.
Eikä vetäminen rajoitu pikkukinnereihin, samanlaisen systeemin perässä nähtiin mm XJ. Ja tosiaan vedettävässa autossa ei ole ketään. Huimaa puuhaa. Muutenkin täällä vedetään näemmä täysin surutta automaatteja.
Check-inissä ollessamme tutustuimme ekoihin "alan heeboihin", joilta myös pummasimme kyydin ilta bileisiin. Bileet oli omistettu Randy McCorkl'n muistolle (ajoi ss amxää aikoinaan) ja paikalla oli hänen veljensä joka sai kunnian olla ensimmäinen jolle luovutettiin kerhon paita. Paikalla oli myös Randyn viimeinen kilpuri, AMX jonka hän rakensi yli 60 vuotiaana, koska kukaan ei suostunut lainaamaan hänelle autoa. Purtilo on nopea ja myös meitä pyydettiin signeeraamaan auto. Täytyy todeta, että se oli suuri kunnia.
Eka myytävä autokin tuli vastaan, orkkis 304+maatti Horna 3500$.
Kulki muuten hienosti.
Muutenkin porukka oli erittäin mukavaa ja juttua piisasi. Illan loppumisen huomasi helposti, kun joku kaivoi "moon shine" pullon esiin, ekan kierroksen jälkeen porukka harveni hyvin nopeaan tahtiin. (Oli muuten melko tymäkkää/kamalaa tavaraa)
Nyt kone saa jäädä lataamaan kuvia nettiin ja minäkin painun nukkumaan.
Palataan asiaan 8-)
