...ja kutsuvat mukaan rentoa porukkaa liittymään letkaan. Suuntana Rukajärven seutu ja majoitus omatoimisesti teltassa. Tutkimme Jatkosodan aikaisia kenttävartioasemia ja vietämme mukavia iltoja nuotion ääressä voimajuomien kera grillaillen lihaa ja makkaraa. Reissusta kiinnostuneet voivat lähettää yv:n. niin kerromme lisätietoja matkasta.
Terv. Jari ja Mikko.

Propuskat täytettiin hyvissä ajoin ennen rajaa.
Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Värtsilän raja-asemalla oli lievää jonoa, mutta suht`nopeasti pääsimme passitarkastukseen.Autoja tarkastaessa rajamiehet huomasivat minun kamerakopterin ja siitä alkoikin selvitystyö. Molemmat Jeepit määrättiin tarkempaan syyniin erilliseen rakennukseen. No,rajamiehiä ei kuitenkaan kiinnostanut muu kuin autossani ollut kopteri ja he lähtivät selvittämään sen tuontia Venäjälle.
Aikaa ja tupakkaa paloi. Siirryimme rakennuksen sisälle, jossa Mikko joutui kuulusteluun minun torkkuessa ja odottaessa omaa vuoroani ruuvipenkkiin.
Yllättäen yksi rajamiehistä tuli luokseni kyselemään hinausköyttä. Olin hieman ihmeissäni; tarkoittiko hän hinausköyttä vai hirttoköyttä kävi mielessäni.
Asia kuitenkin selvisi, kun hän vei minut yhden suomalaisen kaverin luo,jonka autosta oli loppunut bensiini tarkastuspisteessä. Lisäksi kaveri oli katkaissut akillesjänteensä työntäessään autoaan eteenpäin. Näin ollen hän ei myöskään pystynyt kävelemään, muuten kuin kahden rajamiehen tukemana. Rajamiesten kehoituksesta hyppäsin auton rattiin akillesjänteensä katkaisseen miehen istuessa repsikan paikalle. Yksi suomalainen auto hinasi meidät lähimmälle huoltoasemalle ja ajoin auton tankki täynä takaisin tarkastuspisteeseen.
En tiedä miten loukkaantunut kaveri pääsi takasin Suomeen, mutta Mikko oli selvinnyt kuulusteluista. Saimme myös tietää, että kopteri pitää viedä takaisin Suomeen ja minun on käytävä rajamuodollisuudet uudestaan läpi tullessani takaisin.
Eipä siinä muu auttanut. Jeepin keula kohti Suomea ja mietin minne kopterin jättäisin. Keväällä olin yöpynyt hotelli Joessa ja soittaessani sinne, sain luvan viedä kopterin heille säilöön. Iso kiitos hotelli Joen ystävälliselle henkilökunnalle.
Jonot olivat prosessin aikana rajalta hävinneet ja pääsin rajamuodollisuuksista nyt nopeasti läpi. Mikko oli jo ajanut ensimmäiseen yöpymispaikkaamme hotelli Gardarikaan. Minä saavuin sinne n. klo 21 aikoihin. Päivä oli pulkassa ja muutaman oluen jouduimme juomaan kerratessamme päivän tapahtumia.
Seikkailu oli alkanut  .

Hieno ja mielenkiintoinen kertomus kuvineen...! 
Kiitos!

Joku oli jättänyt "läjät" Suistamoon Jänisjärven itäpuolitse vievälle hiekkatielle.

Hieman ränsistynyt Suistamo-kyltti.

Karhumäessä näimme venäläisittäin rakennetun matkailuauton  .


Karhumäen rautatieasemarakennus näytti taasen elintasosiiven saanneelta muumitalolta.

Vuonna 1941 suomalaisten hyökkäys pysäytettiin Äänisen rantaan. Nimettiin kaupunkeja kuten Äänislinna ja Karhumäki. Karhumäkeä myös linnoitettiin venäläisten vastahyökkäyksen varalta. Rautatieaseman eteläpuolella sijaitsevalle kukkulalle kaivettiin runsas määrä luolia, pst- ja konekivääriasemia, taisteluhautoja jne.. Ne ovat vielä tänäkin päivänä matkailijoiden nähtävinä. Mikko laittaa kuvia niistä.

Moro !
Tervetuloa vaan mukaan ja ei muuta kuin hopihopi FSJ-kauppaan...

t. Jari

Sunnuntaiaamu valkeni kaikesta huolimatta ja Karhumäessä oli paljon nähtävää.  "Kauneudestaan" kuuluisa kauppahalli on pakollinen kohde; erittäin edustava neukkuarkkitehtuurin ilmentymä aivan kaupungin keskustassa.


11.9.2016 Karhumäen kauppahalli kaikessa komeudessaan

Matka jatkui sitten kaupunkin laitamilla olevalle kukkulalle , josta löytyy tosiaan suomalaisten jatkosodan aikana rakentamia luolia ja niihin liittyviä varustuksia. Kohde oli hieman vaikea löytää ja perille johtaa kuoppainen ja paikoitellen jyrkkäkin metsäautotie, jossa hidas 4-vetokin on hyödyllinen, että ei riko paikkoja autossa.

Ensimmäisenä kukkulan tyveltä löytyi iso luola, jossa kuulemma on pidetty diskoiltojakin; ei kyllä meille tullut hirveää hinkua alkaa tanssia siellä.


11.9.2016 Iso ja pimeä luola, jonka alkuperäinen tarkoitus ei auennut meille

Kukkulan päältä löytyi sitten lisää luolaston osia ja niihin liittyviä varustuksia.


11.9.2016 Arvoituksellinen aukko


11.9.2016 Tykin mentävä aukko


11.9.2016 Konekiväärin mentävä aukko


11.9.2016 Näkymä kukkulalta Äänisen rantaan, taustalla Karhumäki-Äänislinna rautatie

Päivästä oli (tietämättämme) tulossa pitkä, ja oli oikeastaan onnekasta, että jatkoimme matkaa pohjoiseen heti alkuiltapäivästä. Elimme luulossa, että Kalevalaan oli vain 250 km, mutta navigaattori paljasti totuuden - 400 km. 


11.9.2016 Matka jatkui M18 -tietä, oikeammin R21 -tietä nykyään, Kalevalan risteykseen

Kalevalaan menevä tie oli kyllä päällystetty, mutta sen kunto heikkeni koko ajan, mitä pidemmälle M18-valtatie jäi taaksemme.  Parin kymmenen kilometrin päästä oli aika pysähtyä ostoksille pieneen kylään.  Palatessani ostoksilta Jarin Jeepin konepelti oli auki ja Jari kertoi, että meidän olisi hidastettava vauhtia; moottorin oikean kumityynyn pultit olivat kadonneet ja toinen korvake oli joutunut antamaan periksi Venäjän kuoppaisilla teillä. 


11.9.2016 Moottorin kumityynyn pultit kadonneet ja korvake vääntynyt

Hätä oli kuitenkin aiheeton, koska paikalle osui venäläinen troikka eli "asentajaryhmä", joka oli nauttinut pidempään jotain lientä ja ystävälliseen sävyyn aloimme saada ohjeita venäjäksi siitä, mitä meidän tulisi tehdä.

Minä otin keskustelijan ja kuuntelijan roolin ja pidin seuraa tälle känniporukalle, samalla kun Jari taikoi varaosista jonkin pultin ja mutterin, ja sai lopulta moottorin kiinnitettyä edes yhdellä pultilla oikealta puolelta runkoon.


11.9.2016 Venäläinen asentajatroikka iloitsee Jarin kanssa yhteistyöstä ja avunannostaan Jarille

Riemu oli suunnaton korjaustyön valmistuttua ja samalla asentajakolmikko poistui omiin askareihinsa saunaan, ja meidän matka Kalevalaan sai jatkua. Yllättävät lisäkilometrit ja tienvarsiremontti aiheuttivat sen, että olimme vielä kaukana Kalevalasta ja hämärä alkoi myös laskeutua.

Kolmen tunnin ja 130 km:n kouppaisen ja pimeän ajon jälkeen saavuimme sitten lopulta perille Uhtuaan eli Kalevalaan Hotelli Weltiin, josta olimme etukäteen varanneet huoneen.  Onneksi ravintolakin oli vielä auki ja keittiö toiminnassa, niin että söimme tukevan illallisen ennen nukkumaan menoa.


11.9.2016 Pieni lasi olutta palkitsi pitkän ajopäivän

Yllätykseksemme olut oli loppunut ravintolasta, mutta onneksi muita juomia, kuten vodkaa, oli saatavana rajoituksetta.  Omasta takaa meillä oli kuitenkin hieman olutta, jolla saatoimme palkita itseämme pitkästä, mutta onnistuneesta ajopäivästä.

Silmät painuivat helposti umpeen ajatellessamme seuraavan päivän mahdollisia edesottamuksia.

😂😁😀😀😁😂
Vanha kunnon YYA-henki....mitään ei ymmärretty...mutta kaikki sujui kuin elokuvissa. Troikan neljäntenä jäsenenä pyöri hetken aikaa auton ympärillä n. 50 v. nainen, joka oli miltei yhtä tinassa kuin miehetkin. Pyysi meiltä vielä ruplia viinan ostoon. Hilpeää porukkaa keskellä aikamoista köyhyyttä, ainakin siltä tuo kaikki näytti.

Hybridijeep, - poltaa bensaa ja heinää...