Opettelimme karjalankielen alkeita opastolpasta.


Rengaskorjaamo Kalevalan kylässä.


Veikeä venäläinen vekotin.


Venäläistä vesihuoltoa.


Siisti halkopino oli ladottu pyöreän tornin muotoon.

Hotelli Welt veloitti n. 60 euroa 2-hengen huoneesta sisältäen illallisen ja aamiaisen 2 hengelle.  Aamu oli harmaa ja ruplat olivat vähissä, joten oli etsittävä pankki.  Säästöpankki löytyi sitten Kirgisiasta lähtöisen olleen torimummon sujuvalla englanninkielisellä opastuksella - Venäjä on täynnä yllätyksiä ihmeteltäväksi.  Pankissa menikin sitten lähes puolitoistatuntia jonottaessa, olisikohan ollut eläkkeiden tai muiden avustusten maksupäivä, tai sitten oli vain normaali maanantaiaamun ruuhka.

Eurot vaihtuivat lopulta rupliin ja niin jatkoimme tutustumista Kalevalan nähtävyyksiin (kuten Jari edellä kertoikin).  Elias Lönnrot kävi täällä Uhtualla "itkettämässä" karjalaismummoja, ja siitä muistona on laatta erään aitan seinässä.


12.9.2016 Tässä aitassa Elias Lönnroth yöpyi joskus v. 1836 - ilman Jeeppiä

Likopään alueelta Kuittijärven rannasta löytyi myös muuta mielenkiintoista katseltavaa autoharrastajille.


12.9.2016 Pulla-UAZ:in keula ja 80-luvun Volgan perä

Viimeiseksi ennen seuraavaa etappia, tankattiin vielä autot ja jerrykannut.  Ja tietty Jari varmisteli moottorin kiinnitystä vielä ennen lähtöä - kalevalaiselta huoltamolta löytyi erilaisia pultteja ja muttereita.


12.9.2016 Onnellinen Jeeppimies kiristelee pultteja ja hampaitaan huoltoaseman pihalla

Matka jatkui Jyskyjärvelle - Vienan Karjalan Venetsiaan.  Lyhyt päivämatka n. 150 km taittui lepppoisasti, josta kolmannes asfaltilla, toinen kolmannes hyvällä hiekkatiellä, ja viimeinen kolmannes kauhealla hiekkatiellä (vähintään 100 PIM eli perseeseen iskua minuutissa). Perillä sitten odotti kyllä varsin hieno ja mielenkiintoinen Jyskyjärven kyläyhteisö; täällä puhuttiin välillä karjalankieltäkin. Ja Jyskyjärvi on kuuluisa monista silloistaan, sekä autoille että pelkästään patikoijille.


12.9.2016 Puinen silta monine silta-arkkuineen Tsirkka-Kemijoen yli

Emme olleet varanneet mitään majoitusta etukäteen, koska sellaista ei netistä löytynyt, mutta kyselemällä selvisi, että "Timofejev majoittaa" - piti vaan löytää Timofejev.


12.9.2016 Majoitusta etsimässä rantapenkereeltä tähyillen

Ajamalla Tsirkka-Kemijoen pitkulaisen saaren rantapenkereellä pientä kuoppaista ja mutaista tietä eteenpäin aivan tien loppuun löytyi sitten kelomökki ja kelosta rakennettu omakotitalo.  Kelomökistä tuli ystävällinen Galina-rouva alias Tuulikki, joka tarjosi meille koko 200m2 kelomökkiä käyttöömme - ei ollut vaikeaa suostua tarjoukseen.


12.9.2016 Tuulikin "mini-hotelli" Jyskyjärvellä

Asetuttuamme aloillemme mökkiin lähdimme kauppareissulle jalan.  Ylitimme joen riippusiltaa pitkin, ja saavuimme meteorologisen havaintoaseman viereen kylän raitille.  Kauppa n:ro 9 lupasi paljon suurella mainoskyltillään, mutta totuus paljastui pian; ovet oli lukittu - lopullisesti.


12.9.2016 Kauppa n:ro 9 oli suljettu - lopullisesti

Ei hätää, siirryimme toiselle puolelle Sovetskaja Ulitsaa, jossa kauppa n:ro 2:n ovi oli lupaavasti auki.  Varustelu siellä oli ihan kohtuullinen ja saimme lähes kaikkea, mitä olimme etsimässäkin, paitsi maitoa.  Myyjätär oli myös hieman takakireä, kun kuvasin juomahyllyjä, mutta hymy irtosi lopulta, kun ostimme niitä juomia kassikaupalla.


12.9.2016 Maito oli loppunut, mutta muita juomia oli runsaasti edelleen tarjolla kauppa n:ro 2:ssa

Jostain syystä kauppa n:ro 2 jakoi kantokasseiksi erään suomalaisen kaupparyhmittymän muovipusseja.


12.9.2016 Ei mikään Kassi-Alma


12.9.2016 Toinen onnellinen kassien kantaja ylittää Tsirkka-Kemijokea

Ilta oli jo hämärtymässä ja oli oikein mukavaa saunoa mökissä, syödä hyvää itse valmistettua ruokaa ja nauttia vuolukivitakan suomasta lämmöstä.


12.9.2016 Tuulikin kelomökki oli hyvin varusteltu ja viihtyisä

Ja tietenkin kuuntelimme radiosta venäläistä AM-asemaa illan ratoksi, ennenkuin uni tuli.

(KLIKKAA VIDEOTA)

Ilta-ateria oli maukas; naudan sisäfilettä, perunaa, suolakurkkua,kurkkua, suolasienisalaattia, sipulia, paprikaa ja jälkiruoaksi hilloja fariinisokerilla höystettynä.

Aurinkoisena pakkasaamuna Tsirkka-Kemijoki oli peilityyni.

Kosteat hiekkatiet kuraavat Jeepin kyljet

Lähtöaamuna Jeepit olivat kohmeessa. Pakkasyö oli jäädyttänyt tuulilasin vesipisarat. Jeepit kuitenkin käynnistyivät moitteetta ja saavutettuaan käyntilämpötilansa oli aika sanoa näkemiin Jyskyjärvelle ja suunnata kohti Ondajärveä.


Jeepit kohmeessa.

Mini-Hotelli Tuulikin yhteystiedot


Lähdimme ajamaan kohti etelää ja kohti  Kostamuksesta Muurmanskin valtaväylälle johtavaa itä-länsisuuntaista asfalttitietä. Asfalttitielle päästäksemme oli meidän rytyytettävä normikuoppaista hiekkatietä pari tuntia. Muutamia autoja tuli vastaan, - jopa yksi suomalainen tukkirekkakin.
Asfalttitie oli myös kuoppainen, mutta kuitenkin pystyimme ajamaan normi 80km tuntinopeudella. Teimme pikaisen tankkauksen ja ruokaostokset ja suuntasimme Rukajärven kautta Ondajärven kylään. Hiekkatie Rukajärveltä Ondajärven kylään oli positiivinen yllätys,- niin kunnoltaan kuin alkukilometrien maisemien osalta. Kulkihan tie aivan Rukajärven rannan tuntumassa.
Vajaan tunnin kuluttua saavuimme Ondajärven kylään. Aika oli täälläkin pysähtynyt. Erään talon pihaan oli parkkeerattu outo kulkine, nimesimme sen suokiitäjäksi, kun emme muuta keksineet.

Suokiitäjä


Kylä oli äkkiä kierretty ja oli aika siirtyä telttamajoitukseen, - entisen kenttävartion pihapiiriin. Matkaa sinne oli n. 15-20 km ja tienkunnosta ei ollut etukäteistietoa muuta kuin, "että sinne menee tieura".

Mistä meinasit tuommoisen hankkia ?.

t.Jari