Piismajärven hietikolle oli mukava ajaa sekä Wagolla, että Cherolla.

(KLIKKAA VIDEOTA)

(KLIKKAA VIDEOTA)

Ja autot sai peruutettua hyvin suojaan rantasuon laitaan, pois mahdollisilta uteliailta katseilta.

Jep. Kotimaassa on mukava ajella  .

Kaupantekoa hotelli Weltin tiskillä.

Lähdimme heti hotellin aamupalan jälkeen ajamaan kohti Paanajärveä.


Pariin kolmeen kertaan saimme tienpäällä näyttää passit ja viisumit,- liikuimmehan rajavyöhykkeellä.

Ennen Paanajärven luonnonsuojelualueelle saapumista, oli lunastettava 2 vrk pääsylippu alueelle. Liput ostimme Pääjärven kaupungista, jossa sijaitsi luonnonsuojelualueen Visitor Center. Matkaa alueelle oli vielä 80-100 km verran ja propuskat piti näyttää raja-alueen puomilla.


Visitor Center


Raja-alueen puomi.

     Illalla kylvimme luonnonsuojelualueen saunassa ja katselimme taas hienoja revontulia taivaalla. Ilta vierähti nuotiolla yli puolen yön, jonka jälkeen nukkumatti vei meidät mukanaan höyhensaarille.
     Pari vuorokautta kului nopeasti Paanajärvellä ja siellä olikin mukavaa viettää aikaa, ajamatta Jeeppiä juuri lainkaan. Paanajärvi oli ihan kelpo vierailupaikka, mutta mitään erikoisen hienoa se ei tarjonnut. Ehkä alueen hienous olisi paljastunut, jos olisimme olleet siellä pidempään ja käyneet esim. patikoimassa lähimaastossa.
- Mutta hyvä näinkin. Matkaan oli mennyt jo reilusti enemmän lomapäiviä kuin olimme arvioineet ja paluumatkalle oli lähdettävä, sillä loman loppu häämötti edessämme  ja arkiset työt kutsuivat taas.


Perinteinen sauna puukiukaineen. Pesuvesi piti kantaa Oulankajoesta.
Syntisestä Mikestä vastottiin synnit pois saunan lauteilla.

Pois lähtiessä kävimme pikaisesti ihmettelemässä kivikautisia kalliomaalauksia. Maalaukset näyttivät liian hyviltä ja epäilys siitä, etteivät ne olleet aitoja, jäi kalvamaan mieltämme.


Tämän tyyppisiä kalliopiirroksia eri aiheista oli alueella useita. Niitä kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu lähistölle. Patikointi alueelle virkistää mukavasti autossa istumisen vastapainoksi.


Äänisen rantaa Karhumäessä.

Ajoimme Karhumäen kautta yöksi Petroskoihin, kun Muurmanskin valtatie veti niin hyvin. Eräällä huoltoasemalla tuli luoksemme juttelemaan muutaman hengen valkovenäläinen maasturiporukka. Heillä oli upouudet UAZ:t ja he ihmettelivät Jeeppejämme. Halusivat, että otamme heistä kuvan Jeeppien kera. Sopihan se meille, mukavaa porukkaa kun olivat. 
Petroskoin iltakävelyllä päädyimme Otto-Ville Kuusisen patsaalle Äänisen rantaan. Olin viimeksi käynyt patsaalla joskus 90-luvun loppupuolella ja silloin pimeyden turvin tehnyt  ”Jean-Pierre Kuselat ” patsaan juureen.  - Enää en kehdannut, liekö ujous iskenyt vai patsaan ympäristön valaistus pelottanut. Samassa hotellissa yöpyi myös suomalainen prätkäporukka. Olivat tulleet jotain endurokisaa katsomaan. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan yömyöhällä.


Äänisen rantavahti, - Otto-Ville Kuusisen patsas.

Kiva tarina varmasti hienosta reissusta, kiitos.

Terve !
En osaa sanoa onko Venäjällä millaisia "virallisia jokamiehenoikeuksia". Maastossa saa ajaa ja teltassa yöpyä, mikäli ei tee sitä selvästi kielletyllä alueellla tai toisen tontilla, niin olen ymmärtänyt. Eli siis melko vapaata toimintaa.
Joskus yritimme hommata rajavyöhykelupaa, kun sunnittelimme reissua Hylkysyrjään, mutta ei se meiltä onnistunut Suomesta käsin tai Venäjälläkään. Kävimme siellä sitten omin luvin. Tulkitsimme rajavyöhykekylttiä siten, että pitää todistaa henkilöllisyys kysyttäessä ja meillähän oli aina passit ja viisumi povitaskussa.
Harvemmin lupaa kysellään. Toisaalta olisi hyvä tietää, mitkä ovat seuraamukset luvatta rajavyöhykkeellä liikkumisesta, jos rajamiehet pysäyttävät. Viime syksyn Venäjän reissulla pääsin rajavyöhykkeelle, kun sitkeästi tolkutin olevani menossa hotelli Gardarikaan, mikä sijaitsi vyöhykkeellä. Rajamiehet taisivat kyllästyä kyselemään, kun en venäjää ymmärtänyt, eivätkä he taas englantia puhuneet.

T. Jari

Moro !.
Tervetuloa mukaan ensi kevään tai syksyn reissuun !. Onko sinulla maastoautoa ?.
T. Jari