Keväällä 2015 virisi idea jeeppimatkasta Venäjän Paanajärvelle. Paanajärvihän sijaitsee Suomen rajan tuntumassa, Sallan korkeudella Venäjän puolella. Työkaverini Mikko innostui asiasta ja niin aloimme suunnittelemaan reissua. Retkelle lähdettäisiin kahdella Jeepillä, minun -76 Wagoneerilla ja Mikon -79 Cherokeella. Matkalle mukaan houkuttelimme vielä Mikon tuttavan Miken Coloradosta. Päätimme reissun ajankohdaksi ”ruskaviikon” eli viikon 37.
  Kaikki ei aina mene niinkuin elokuvissa. Minun Jeeppini moottoriremontti venyi ja venyi ja hetken aikaa näytti siltä, että matka jää tekemättä. Onneksi sain moottorin kasaan pienten kommellusten jälkeen viikkoa ennen lähtöpäivää. - Koeajokin meni hyvin, joten olin valmis pakkaamaan auton ja lähtemään reissuun.



Lähtö Porvoon moottoritien ja Kulloontien risteyksessä olevan kahvilan parkkipaikalta.

Lähdön jälkeen suuntasimme Jeeppien keulat kohti Imatraa ja Svetogorskia.   Rajamuodollisuudet veivät normaalin ajan, paitsi että Venäjän rajamiehet olivat hyvin kiinnostuneita minun autostani löytyneestä  sotahistoriallisesta kirjasta. Hetken aikaa sain vakuutella, etten ole fasisti ja matkani tarkoituksena ei ole levittää fasismin siementä Venäjän varttuvan nuorison joukkoon.
Tankkauksen jälkeen matkamme jatkui kiertäen kohti Hiitolaa. - Tosin pitkälle rajalta emme päässeet, kun Jeeppini moottori sammui yhtenään suoraan ajosta. Vika paikallistui löysälle jääneeseen akkukenkään ja sen kiristettyämme ongelma poistui.
    Yöpaikaksi valitsimme hotelli Kauniksen Sortavalassa. Olimme yöpyneet siellä aiemminkin, joten tiesimme sen hyväksi hotelliksi ja tarjoavan rauhalliset yöunet.

Mike halusi aivan välttämättä kuvaan yhdessä ravintolan kauniin tarjoilijan kanssa. Aamulla bongasimme hotellin ikkunasta Laatokalla kulkevan venäläisen kantosiipialuksen.





...jatkuu

Kilometrit taittuivat kohti pohjoista. Tihkusadetta riitti, mutta onneksi välillä aurinkokin paistoi. Jeepit kehräsivät kuin kissat ja ongelmat loistivat poissaolollaan. Sateesta huolimatta fiilis oli korkealla. - Olimmehan viimeinkin päässeet reissuun, josta olimme kauan haaveilleet.


Mike Jeepin ohjaksissa.

Kahvitauot piti ajoittaa päivän kuiviin ja aurinkoisiin hetkiin. Kaasukeittimellä kahvit ja teet valmistuivat nopeasti ja matkalta ostamamme leivät, keksit ja pullat tekivät kauppansa nälkäisille miehille.


Kahvitauko joen yli menevän sillan kupeessa siellä jossain.

Mukaansa tempaava teksti ja kuvat! 
Ihan kuin olisin nähnyt tämän aiemmin, Jeep-, Offi-foorumissa, kerholehdessä...? 
-Ei silti kyllä mielellään katselee uudelleen.... 

Kotateltta on Hellsportin tuote ja se  tilattiin Saksasta kera kaminan ja  pohjavaatteen. Pinta-alaa teltalla on n.16 m2 ja sisään mahtuu  3 miestä telttasänkyineen ja tavaroineen. Se on helppo ja nopea pystyttää. Ainoastaan kiristysnarujen kanssa joutuu joskus viettämään aikaa. Teltassa on hyvät tuuletusaukot ja sen korkeus on yli kolme metriä.
Kaminan yläpuolella on roikkuva rengas, johon saa kosteat tai märät vaatteet kuivumaan. Kuivuminen tapahtuu nopeasti kaminan lämpötehon ansiosta. Telttasänkyinä meillä oli teräs- alumiinirunkoiset sängyt. Kaksi kapeaa ja Mikolla leveämpi malli. Kun sängyn päälle laittoi vielä ohuen telttapatjan, mikä eristi alhaalta tulevan kylmän, niin makuupusseissa oli hyvä nukkua. - Joskus jopa liiankin kuuma.


Kenttäsängyssä saa hyvä unet.Se on äärimmäisen tärkeää, mikäli aikoo seuraavana päivänä jaksaa ajaa rytyytellä eteenpäin.

Pulla-Uaz eli Miken mielestä "pig".


Vanhoja rakennuksia oli matkan varrella mielinmäärin.


Rukajärvellä jouduimme hieman etsimään kauppaa, josta saisimme ravitsevaa ja terveellistä olutta. Viinaa myyviä kauppoja oli parikin kappaletta, mutta niistä ei taas saanut olutta. Neuvojen ja pienten ajokierrosten jälkeen kaljaa myyvä kauppa löytyi melkoisen kulahtaneen kerrostalon alakerrasta !. - Minkäänlaista kylttiä tai mainosta emme huomanneet. No, pääasia oli, että Balticaa löytyi vähäisiin tarpeisiimme riittävästi.
 

Rukajärven tienhaaraa koristi tykki, -putki suunnattuna kohti länttä.


Partio etsimässä olutta.

Illan tummuessa oli lyhdyn valossa mukava turista ja hörppiä olutta ja ottaa ”miestä vakevämpää”.

Mikella oli mukanaan matkatuoli, jota hän käyttää moottoripyöräreissuillaan.
On kevyt, menee pieneen tilaan ja on helppo kasata. Istuma-/nojailuasento lähellä maanpintaa rentouttaa.

Piismajärven hietikolle oli mukava ajaa sekä Wagolla, että Cherolla.

(KLIKKAA VIDEOTA)

(KLIKKAA VIDEOTA)

Ja autot sai peruutettua hyvin suojaan rantasuon laitaan, pois mahdollisilta uteliailta katseilta.

Jep. Kotimaassa on mukava ajella  .

Kaupantekoa hotelli Weltin tiskillä.

Lähdimme heti hotellin aamupalan jälkeen ajamaan kohti Paanajärveä.


Pariin kolmeen kertaan saimme tienpäällä näyttää passit ja viisumit,- liikuimmehan rajavyöhykkeellä.

Ennen Paanajärven luonnonsuojelualueelle saapumista, oli lunastettava 2 vrk pääsylippu alueelle. Liput ostimme Pääjärven kaupungista, jossa sijaitsi luonnonsuojelualueen Visitor Center. Matkaa alueelle oli vielä 80-100 km verran ja propuskat piti näyttää raja-alueen puomilla.


Visitor Center


Raja-alueen puomi.

     Illalla kylvimme luonnonsuojelualueen saunassa ja katselimme taas hienoja revontulia taivaalla. Ilta vierähti nuotiolla yli puolen yön, jonka jälkeen nukkumatti vei meidät mukanaan höyhensaarille.
     Pari vuorokautta kului nopeasti Paanajärvellä ja siellä olikin mukavaa viettää aikaa, ajamatta Jeeppiä juuri lainkaan. Paanajärvi oli ihan kelpo vierailupaikka, mutta mitään erikoisen hienoa se ei tarjonnut. Ehkä alueen hienous olisi paljastunut, jos olisimme olleet siellä pidempään ja käyneet esim. patikoimassa lähimaastossa.
- Mutta hyvä näinkin. Matkaan oli mennyt jo reilusti enemmän lomapäiviä kuin olimme arvioineet ja paluumatkalle oli lähdettävä, sillä loman loppu häämötti edessämme  ja arkiset työt kutsuivat taas.


Perinteinen sauna puukiukaineen. Pesuvesi piti kantaa Oulankajoesta.
Syntisestä Mikestä vastottiin synnit pois saunan lauteilla.

Pois lähtiessä kävimme pikaisesti ihmettelemässä kivikautisia kalliomaalauksia. Maalaukset näyttivät liian hyviltä ja epäilys siitä, etteivät ne olleet aitoja, jäi kalvamaan mieltämme.


Tämän tyyppisiä kalliopiirroksia eri aiheista oli alueella useita. Niitä kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu lähistölle. Patikointi alueelle virkistää mukavasti autossa istumisen vastapainoksi.


Äänisen rantaa Karhumäessä.

Ajoimme Karhumäen kautta yöksi Petroskoihin, kun Muurmanskin valtatie veti niin hyvin. Eräällä huoltoasemalla tuli luoksemme juttelemaan muutaman hengen valkovenäläinen maasturiporukka. Heillä oli upouudet UAZ:t ja he ihmettelivät Jeeppejämme. Halusivat, että otamme heistä kuvan Jeeppien kera. Sopihan se meille, mukavaa porukkaa kun olivat. 
Petroskoin iltakävelyllä päädyimme Otto-Ville Kuusisen patsaalle Äänisen rantaan. Olin viimeksi käynyt patsaalla joskus 90-luvun loppupuolella ja silloin pimeyden turvin tehnyt  ”Jean-Pierre Kuselat ” patsaan juureen.  - Enää en kehdannut, liekö ujous iskenyt vai patsaan ympäristön valaistus pelottanut. Samassa hotellissa yöpyi myös suomalainen prätkäporukka. Olivat tulleet jotain endurokisaa katsomaan. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan yömyöhällä.


Äänisen rantavahti, - Otto-Ville Kuusisen patsas.

Kiva tarina varmasti hienosta reissusta, kiitos.

Terve !
En osaa sanoa onko Venäjällä millaisia "virallisia jokamiehenoikeuksia". Maastossa saa ajaa ja teltassa yöpyä, mikäli ei tee sitä selvästi kielletyllä alueellla tai toisen tontilla, niin olen ymmärtänyt. Eli siis melko vapaata toimintaa.
Joskus yritimme hommata rajavyöhykelupaa, kun sunnittelimme reissua Hylkysyrjään, mutta ei se meiltä onnistunut Suomesta käsin tai Venäjälläkään. Kävimme siellä sitten omin luvin. Tulkitsimme rajavyöhykekylttiä siten, että pitää todistaa henkilöllisyys kysyttäessä ja meillähän oli aina passit ja viisumi povitaskussa.
Harvemmin lupaa kysellään. Toisaalta olisi hyvä tietää, mitkä ovat seuraamukset luvatta rajavyöhykkeellä liikkumisesta, jos rajamiehet pysäyttävät. Viime syksyn Venäjän reissulla pääsin rajavyöhykkeelle, kun sitkeästi tolkutin olevani menossa hotelli Gardarikaan, mikä sijaitsi vyöhykkeellä. Rajamiehet taisivat kyllästyä kyselemään, kun en venäjää ymmärtänyt, eivätkä he taas englantia puhuneet.

T. Jari

Moro !.
Tervetuloa mukaan ensi kevään tai syksyn reissuun !. Onko sinulla maastoautoa ?.
T. Jari

Jari Jaakkola kirjoitti 31.12.16 klo 15:21:46:


Noo sellanen -79 Cherokee.....

Lueskelin tuon aikaisemmankin pappojen matkakertomuksen.
Hitto, vieläkö sitä Jeeppikin pitää hankkia.
Ehkä en kuiteskaan, mutta hienoja reissuja näyttäs olevan.

Tuosta suhteellisen läheltä Niiralan ylityspaikkaa, Kiihtelysvaaralta löytys tuollaselle siistille porukalle vaatimaton erähenkinen yöpymispaikka.
"Kerhohintaan" tietty.