Matalapaine pysyi sitkeästi yllämme, kun lähdimme kenttävartiosta ajamaan kohti Rukajärveä. Monttuinen hiekkatie oli täynnä vesilätäköitä ja vaikka nopeus ei noussut 60km/h suuremmaksi,niin kuravesi lensi aina silloin tällöin tuulilasille saakka. Se kasteli myöskin konehuoneen ja wakoneekerin moottori sammui. Kuivasin paikat ja taas mentiin. Pari kilometriä myöhemmin moottori sammui taas. Ajoin kuralätäkköön, mutta se oli niin pieni ettei se voinut konehuonetta kastella. Arvasin heti, mistä oli kysmys;" ullatus, ullatus, puolalle tuleva maajohto liittimen juuresta poikki !".
"Autoremont" Nyt naurattaa 
Kun saavuimme Rukajärvelle, jouduimme pakosta hautajaissaattueeseen. Saattueessa oli meidän perässä myös muita "ulkopuolisia". Vainajaa kuljetettiin arkussa, joka oli peräkärryssä jota veti Lada Niva.
Väkisinkin nousi mieleeni Chris Rean 80-luvun loistava biisi "The Road To Hell". Toivoa kuitenkin sopii, ettei vainaja ollut matkalla sinne.
https://www.youtube.com/watch?v=OA1V7cI28hI Hautajaissaattue 
Vastaantuleva liikenne kunnioitti vainajaa seuraavasti; Kun saattue oli autosta havaittu, pysähtyi se tienviereen ja odotti niin kauan kunnes hautajaissaattue oli auton sivuuttanut, ennen kuin taas jatkoi matkaansa.
Minusta se oli hieno tapa !.
Kun minut joskus kuopataan, niin tämän Titiyon Come Along biisin saa laittaa soimaan:
https://www.youtube.com/watch?v=yLsVGwNWOA4 Puolisen tuntia ajoimme saattueessa, ennenkuin se kääntyi hautausmaalle ja me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kostamusta.
