FSJ-papat lähtevät Venäjälle 8.9. - 18.9.2016
Lähetetty: Ke Syys 21, 2016 8:59 pm
Sunnuntaiaamu valkeni kaikesta huolimatta ja Karhumäessä oli paljon nähtävää. "Kauneudestaan" kuuluisa kauppahalli on pakollinen kohde; erittäin edustava neukkuarkkitehtuurin ilmentymä aivan kaupungin keskustassa.
11.9.2016 Karhumäen kauppahalli kaikessa komeudessaan
Matka jatkui sitten kaupunkin laitamilla olevalle kukkulalle , josta löytyy tosiaan suomalaisten jatkosodan aikana rakentamia luolia ja niihin liittyviä varustuksia. Kohde oli hieman vaikea löytää ja perille johtaa kuoppainen ja paikoitellen jyrkkäkin metsäautotie, jossa hidas 4-vetokin on hyödyllinen, että ei riko paikkoja autossa.
Ensimmäisenä kukkulan tyveltä löytyi iso luola, jossa kuulemma on pidetty diskoiltojakin; ei kyllä meille tullut hirveää hinkua alkaa tanssia siellä.
11.9.2016 Iso ja pimeä luola, jonka alkuperäinen tarkoitus ei auennut meille
Kukkulan päältä löytyi sitten lisää luolaston osia ja niihin liittyviä varustuksia.
11.9.2016 Arvoituksellinen aukko
11.9.2016 Tykin mentävä aukko
11.9.2016 Konekiväärin mentävä aukko
11.9.2016 Näkymä kukkulalta Äänisen rantaan, taustalla Karhumäki-Äänislinna rautatie
Päivästä oli (tietämättämme) tulossa pitkä, ja oli oikeastaan onnekasta, että jatkoimme matkaa pohjoiseen heti alkuiltapäivästä. Elimme luulossa, että Kalevalaan oli vain 250 km, mutta navigaattori paljasti totuuden - 400 km.
11.9.2016 Matka jatkui M18 -tietä, oikeammin R21 -tietä nykyään, Kalevalan risteykseen
Kalevalaan menevä tie oli kyllä päällystetty, mutta sen kunto heikkeni koko ajan, mitä pidemmälle M18-valtatie jäi taaksemme. Parin kymmenen kilometrin päästä oli aika pysähtyä ostoksille pieneen kylään. Palatessani ostoksilta Jarin Jeepin konepelti oli auki ja Jari kertoi, että meidän olisi hidastettava vauhtia; moottorin oikean kumityynyn pultit olivat kadonneet ja toinen korvake oli joutunut antamaan periksi Venäjän kuoppaisilla teillä.
11.9.2016 Moottorin kumityynyn pultit kadonneet ja korvake vääntynyt
Hätä oli kuitenkin aiheeton, koska paikalle osui venäläinen troikka eli "asentajaryhmä", joka oli nauttinut pidempään jotain lientä ja ystävälliseen sävyyn aloimme saada ohjeita venäjäksi siitä, mitä meidän tulisi tehdä.
Minä otin keskustelijan ja kuuntelijan roolin ja pidin seuraa tälle känniporukalle, samalla kun Jari taikoi varaosista jonkin pultin ja mutterin, ja sai lopulta moottorin kiinnitettyä edes yhdellä pultilla oikealta puolelta runkoon.
11.9.2016 Venäläinen asentajatroikka iloitsee Jarin kanssa yhteistyöstä ja avunannostaan Jarille
Riemu oli suunnaton korjaustyön valmistuttua ja samalla asentajakolmikko poistui omiin askareihinsa saunaan, ja meidän matka Kalevalaan sai jatkua. Yllättävät lisäkilometrit ja tienvarsiremontti aiheuttivat sen, että olimme vielä kaukana Kalevalasta ja hämärä alkoi myös laskeutua.
Kolmen tunnin ja 130 km:n kouppaisen ja pimeän ajon jälkeen saavuimme sitten lopulta perille Uhtuaan eli Kalevalaan Hotelli Weltiin, josta olimme etukäteen varanneet huoneen. Onneksi ravintolakin oli vielä auki ja keittiö toiminnassa, niin että söimme tukevan illallisen ennen nukkumaan menoa.
11.9.2016 Pieni lasi olutta palkitsi pitkän ajopäivän
Yllätykseksemme olut oli loppunut ravintolasta, mutta onneksi muita juomia, kuten vodkaa, oli saatavana rajoituksetta. Omasta takaa meillä oli kuitenkin hieman olutta, jolla saatoimme palkita itseämme pitkästä, mutta onnistuneesta ajopäivästä.
Silmät painuivat helposti umpeen ajatellessamme seuraavan päivän mahdollisia edesottamuksia.
11.9.2016 Karhumäen kauppahalli kaikessa komeudessaan
Matka jatkui sitten kaupunkin laitamilla olevalle kukkulalle , josta löytyy tosiaan suomalaisten jatkosodan aikana rakentamia luolia ja niihin liittyviä varustuksia. Kohde oli hieman vaikea löytää ja perille johtaa kuoppainen ja paikoitellen jyrkkäkin metsäautotie, jossa hidas 4-vetokin on hyödyllinen, että ei riko paikkoja autossa.
Ensimmäisenä kukkulan tyveltä löytyi iso luola, jossa kuulemma on pidetty diskoiltojakin; ei kyllä meille tullut hirveää hinkua alkaa tanssia siellä.
11.9.2016 Iso ja pimeä luola, jonka alkuperäinen tarkoitus ei auennut meille
Kukkulan päältä löytyi sitten lisää luolaston osia ja niihin liittyviä varustuksia.
11.9.2016 Arvoituksellinen aukko
11.9.2016 Tykin mentävä aukko
11.9.2016 Konekiväärin mentävä aukko
11.9.2016 Näkymä kukkulalta Äänisen rantaan, taustalla Karhumäki-Äänislinna rautatie
Päivästä oli (tietämättämme) tulossa pitkä, ja oli oikeastaan onnekasta, että jatkoimme matkaa pohjoiseen heti alkuiltapäivästä. Elimme luulossa, että Kalevalaan oli vain 250 km, mutta navigaattori paljasti totuuden - 400 km.
11.9.2016 Matka jatkui M18 -tietä, oikeammin R21 -tietä nykyään, Kalevalan risteykseen
Kalevalaan menevä tie oli kyllä päällystetty, mutta sen kunto heikkeni koko ajan, mitä pidemmälle M18-valtatie jäi taaksemme. Parin kymmenen kilometrin päästä oli aika pysähtyä ostoksille pieneen kylään. Palatessani ostoksilta Jarin Jeepin konepelti oli auki ja Jari kertoi, että meidän olisi hidastettava vauhtia; moottorin oikean kumityynyn pultit olivat kadonneet ja toinen korvake oli joutunut antamaan periksi Venäjän kuoppaisilla teillä.
11.9.2016 Moottorin kumityynyn pultit kadonneet ja korvake vääntynyt
Hätä oli kuitenkin aiheeton, koska paikalle osui venäläinen troikka eli "asentajaryhmä", joka oli nauttinut pidempään jotain lientä ja ystävälliseen sävyyn aloimme saada ohjeita venäjäksi siitä, mitä meidän tulisi tehdä.
Minä otin keskustelijan ja kuuntelijan roolin ja pidin seuraa tälle känniporukalle, samalla kun Jari taikoi varaosista jonkin pultin ja mutterin, ja sai lopulta moottorin kiinnitettyä edes yhdellä pultilla oikealta puolelta runkoon.
11.9.2016 Venäläinen asentajatroikka iloitsee Jarin kanssa yhteistyöstä ja avunannostaan Jarille
Riemu oli suunnaton korjaustyön valmistuttua ja samalla asentajakolmikko poistui omiin askareihinsa saunaan, ja meidän matka Kalevalaan sai jatkua. Yllättävät lisäkilometrit ja tienvarsiremontti aiheuttivat sen, että olimme vielä kaukana Kalevalasta ja hämärä alkoi myös laskeutua.
Kolmen tunnin ja 130 km:n kouppaisen ja pimeän ajon jälkeen saavuimme sitten lopulta perille Uhtuaan eli Kalevalaan Hotelli Weltiin, josta olimme etukäteen varanneet huoneen. Onneksi ravintolakin oli vielä auki ja keittiö toiminnassa, niin että söimme tukevan illallisen ennen nukkumaan menoa.
11.9.2016 Pieni lasi olutta palkitsi pitkän ajopäivän
Yllätykseksemme olut oli loppunut ravintolasta, mutta onneksi muita juomia, kuten vodkaa, oli saatavana rajoituksetta. Omasta takaa meillä oli kuitenkin hieman olutta, jolla saatoimme palkita itseämme pitkästä, mutta onnistuneesta ajopäivästä.
Silmät painuivat helposti umpeen ajatellessamme seuraavan päivän mahdollisia edesottamuksia.
