AMCCF Forum

Matkalla Rukajärvelle sammui Mikon Cherokee hiekkatien pitkälle suoralle. Melkein yhteisellä 170 ikävuoden kokemuksellamme paikallistimme vian katkenneeseen puolan johtoon. Sitä korjatessa Mike vuoli haavan sormeensa ja sai reissun ajaksi ”Mike the Knife” kutsumanimen.







Kosteita suomaisemia riitti kilometri toisensa jälkeen...

Pulla-Uaz eli Miken mielestä "pig".





Vanhoja rakennuksia oli matkan varrella mielinmäärin.





Rukajärvellä jouduimme hieman etsimään kauppaa, josta saisimme ravitsevaa ja terveellistä olutta. Viinaa myyviä kauppoja oli parikin kappaletta, mutta niistä ei taas saanut olutta. Neuvojen ja pienten ajokierrosten jälkeen kaljaa myyvä kauppa löytyi melkoisen kulahtaneen kerrostalon alakerrasta !. - Minkäänlaista kylttiä tai mainosta emme huomanneet. No, pääasia oli, että Balticaa löytyi vähäisiin tarpeisiimme riittävästi.





Rukajärven tienhaaraa koristi tykki, -putki suunnattuna kohti länttä.





Partio etsimässä olutta.

Totesimme Rukajärven nähdyksi ja pyöräytimme Jeepit takaisin Tiiksjärven suuntaan ja telttapaikan etsintään. Meille kävikin hyvä tuuri. Rukajärven ja Tiiksan väliltä löysimme reissun parhaimman yöpymispaikan. - Lisäksi aurinko helli meitä koko illan ja olomme oli kuin ”herroilla ikkään ”.





Rantaviivaa pitkin ajoimme leiripaikkaan ja korkkasimme ansaitut reissuoluet ennen teltan pystytystä.





Leiripaikamme oli erittäin kapealla "hiekkaniemellä",leveyttä ehkä n. 20 metriä.

Toisella puolella järvi ja toisella puolella suo.





Sauna alkaa olla jo melkein pakollinen varuste näillä reissuilla.

Illan tummuessa oli lyhdyn valossa mukava turista ja hörppiä olutta ja ottaa ”miestä vakevämpää”.



Mikella oli mukanaan matkatuoli, jota hän käyttää moottoripyöräreissuillaan.

On kevyt, menee pieneen tilaan ja on helppo kasata. Istuma-/nojailuasento lähellä maanpintaa rentouttaa.

Koko retkemme ajoreitti.





jatkuu...

Piismajärven hietikolle oli mukava ajaa sekä Wagolla, että Cherolla.



(KLIKKAA VIDEOTA)



(KLIKKAA VIDEOTA)



Ja autot sai peruutettua hyvin suojaan rantasuon laitaan, pois mahdollisilta uteliailta katseilta.

Ei näköjään mikään ihan lyhyt lenkki ja kokonaan kotomaan puolella ;D

Jep. Kotimaassa on mukava ajella ;D.

Aamulla sää oli taas tutun harmaa



Seuraavana päivänä oli tavoitteena ajaa Kostamuksen kautta Kalevalan kylään ja yöpyä siellä hotelli Weltissä. Tavoite onnistuikin kurjista teistä huolimatta. Tai ei tiet oikeastaan kurjia olleet, ne olivat oikeastaan tehty maastoautoja varten.

    Kostamuksessa huomasin autossani lievän omituisuuden. Kiihdytettäessä vaihdekeppi tuntui ikäänkuin karkaavan käsistä. Se ei ollut normaalia ja asiaa oli pakko tutkia erään kahvilan parkkipaikalla. Vaihdelaatikon tuki, joka estää laatikon kiertoliikkeen auton poikittaisuunnassa, oli menettänyt kiinnitysmutterinsa Venäjän kuoppaisille teille. Mukanani oli joitain tuumasia muttereita / pultteja ja  niin asia korjaantui. Laitoin vielä tuplamutterin varmistukseksi. - Tosin melkein kaikki matkatavarani jouduin tyhjentämään parkkipaikalle,  etsiessäni pientä mutterilaatikkoa kaikkien rojujen seasta.





Parkkipaikkakorjausta Kostamuksessa





Fasistijoukkojen hyökkäys pysähtyi tähän, mutta meidän matka jatkui





Tyypillinen huoltoasemakompleksi

Kaupantekoa hotelli Weltin tiskillä.



Lähdimme heti hotellin aamupalan jälkeen ajamaan kohti Paanajärveä.





Pariin kolmeen kertaan saimme tienpäällä näyttää passit ja viisumit,- liikuimmehan rajavyöhykkeellä.



Ennen Paanajärven luonnonsuojelualueelle saapumista, oli lunastettava 2 vrk pääsylippu alueelle. Liput ostimme Pääjärven kaupungista, jossa sijaitsi luonnonsuojelualueen Visitor Center. Matkaa alueelle oli vielä 80-100 km verran ja propuskat piti näyttää raja-alueen puomilla.





Visitor Center





Raja-alueen puomi.