AMCCF Forum

Aamulla piti paratiisi jättää ja jatkaa matkaa. Autojen pakkaus vei hieman aikaa, mutta tielle pääsimme jo hyvissä ajoin aamupäivän aikana.



Mökkikylän opaste päätien risteyksessä





Tuttu kuoppainen hiekkatie kuljetti meitä kohti Ondajärveä (Ontajärvi). Olimme vierailleet siellä viime syksynä ja todenneet sen miellyttäväksi seuduksi. Matkalla piti poiketa Jolmajärven rantaan katsomaan olisiko järven yli kulkeneesta lossista enää mitään jäljellä.



Jolmajärven lossi 1941





Metsittynyt tieura vei rantaan. Lahonneita laiturirakenteita järven itärannalla oli vielä nähtävissä.



Lahonnut laituri





Järven toisella puolella sijainnut Kuusiniemen kylä on täydellisesti hävinnyt ja metsittynyt.

Täydensimme ruoka- ja juomavarastoja ja nautimme GOST-standardin mukaisen retrojäätelön. Luulimme ostaneemme luumu-vanilijajäätelön, mutta luumua ei jäätelöstä löytynyt. Plombir-sana hämäsi, plombir tarkoittaakin, että jäätelön rasvaprosentti on yli 10 eli jäätelö on hyvää.



Uusinta uutta Venäjällä, kassakone, jolla ostoksemme veloitettiin





GOST-standarnin mukainen retrojäätelö

Ei päivää ilman "autoremont". Hieman ennen saapumistamme Ontajärvelle alkoi ohjaustehostin urisemaan siihen malliin, että öljy on vähissä. Yllätykseksi ohjaustehostinöljy oli hävinnyt kokonaan. Lotrasin ATF:ää säiliöön ja käynnistin auton, kääntelin ohjauspyörää ja Mikko kertoi, että liittimestä suorastaan suihkuaa öljyä. Kartioliitin tuntui, ettei se ollut tiukalla. Avasin liittimen, tutkin putkea ja kartiohelmeä, mutta mitään poikkeavaa en löytänyt. Muutin hieman helmen asentoa ja kiristin liitoksen sopivasti. Öljyvuoto loppui ja saatoimme huokaista helpotuksesta.

Matka jatkui eteenpäin. Jotkut puusiltojenylitykset hieman epäilyttivät, mutta perille päästiin. Tällä kertaa saavuimme Ontajärvelle etelän suunnasta ja tie oli hyväkuntoinen.



Silta







Kenttävartio Kivi Ontajärven länsirannalla, sai toimia parin yön verran tukikohtanamme. Teltan saimme, yllätys, yllätys, pystyttää sateessa...



Kosteaa...





Kenttävartio Kivi

Kenttävartio Kiven aiempi nimi oli Mäntylä ja vartio oli perustettu 5-8/1942. Vartioivat joukot vaihtuivat ja niin myös vartion nimi. Myös vihollisen tiedustelua pyrittiin vaikeuttamaan nimivaihdoksilla.

Aivan niemenkärjestä löysimme vanhan hirsikehikon. Emme osanneet päätellä, voisiko kehikko olla kentävartion jäljiltä. Kehikko oli nostettu kiven "ympärille".



Hirsikehikko





Pienen matkan päässä etelämpänä oli kapea hiekkaharju. Sen päällä oli taistelukaivantoja ja ampumapesäkkeitä.



Aarteita ei löytynyt, tyhjä Lapinkulta tölkki kylläkin





Rinteen lännenpuoleisella juurella oli pieni maja. Liekö venäläisten tekosia vaiko suomalaisten.



Hirsimaja

Sateinen ja tuulinen, jopa myrskyinen yö avautui seuraavana aamuna tyynenä. Saimme nauttia siedettävästä säästä aina iltaan saakka, jolloin tuuli nousi ja sateet saapuivat.



Tyyni Ontajärvi aamulla





Ondozeron kylä on aina käynnin arvoinen. Ajoimme tällä kertaa aivan niemen kärkeen, jossa sijaitsi Ondozeron taistelun muistomerkki. Taistelussa kaatui yli 150 venäläistä ja alle kaksikymmentä asemiaan puolustavaa suomalaissotilasta.



Ondajärven kylää vuonna 1942





Taistelun muistomerkki





Muistomerkiltä n. 200 metriä etelään oli vuonna 1942 venäläisten räjäyttämä silta.





Ondozeron S-marketissa täydensimme juomavarastojamme ja ostimme herkkuja.





Nappisilmä on saanut kipeää





Parempi bensat tankissa kuin kanisterissa,Ondozero





Jokaisessa kylässä pitää olla autoliike ?





Upeakuntoinen UAZ

Sateesta ja yltyvästä tuulesta huolimatta valmistimme ilta-aterian tarpin alla. Naudansisäfilettä oli vielä reilusti jäljellä kera vihannesten ja riisin.



Ilta-ateria valmistumassa





Ontajärven vaahtopäät





Teltassa on kuitenkin lämmintä

Matalapaine pysyi sitkeästi yllämme, kun lähdimme kenttävartiosta ajamaan kohti Rukajärveä. Monttuinen hiekkatie oli täynnä vesilätäköitä ja vaikka nopeus ei noussut 60km/h suuremmaksi,niin kuravesi lensi aina silloin tällöin tuulilasille saakka. Se kasteli myöskin konehuoneen ja wakoneekerin moottori sammui. Kuivasin paikat ja taas mentiin. Pari kilometriä myöhemmin moottori sammui taas. Ajoin kuralätäkköön, mutta se oli niin pieni ettei se voinut konehuonetta kastella. Arvasin heti, mistä oli kysmys;" ullatus, ullatus, puolalle tuleva maajohto liittimen juuresta poikki !".



"Autoremont" Nyt naurattaa





Kun saavuimme Rukajärvelle, jouduimme pakosta hautajaissaattueeseen. Saattueessa oli meidän perässä myös muita "ulkopuolisia". Vainajaa kuljetettiin arkussa, joka oli peräkärryssä jota veti Lada Niva.

Väkisinkin nousi mieleeni Chris Rean 80-luvun loistava biisi "The Road To Hell". Toivoa kuitenkin sopii, ettei vainaja ollut matkalla sinne.



https://www.youtube.com/watch?v=OA1V7cI28hI



Hautajaissaattue





Vastaantuleva liikenne kunnioitti vainajaa seuraavasti; Kun saattue oli autosta havaittu, pysähtyi se tienviereen ja odotti niin kauan kunnes hautajaissaattue oli auton sivuuttanut, ennen kuin taas jatkoi matkaansa.

Minusta se oli hieno tapa !.



Kun minut joskus kuopataan, niin tämän Titiyon Come Along biisin saa laittaa soimaan:



https://www.youtube.com/watch?v=yLsVGwNWOA4



Puolisen tuntia ajoimme saattueessa, ennenkuin se kääntyi hautausmaalle ja me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kostamusta.

Kun faija delas -91, mulla oli vielä se hieno Wagoneer -75 ja kysyin sairaalassa, saanko ajaa äijän lodjuineen sillä kirkkoon, vaan eihän se tietty suomessa ole luvallista.

Toi pulla jeeppi saattaa olla ihan neveskin, tuollaisilla vanteilla sitä ainakin viimeksi on tehty ja selittäis siistin olemuksen.

Rukajärvi Kostamustie ei juurikaan makuelämyksiä tarjoa. Se on vain pakollinen siirtymä. Lietmajärvellä tankattiin ja kerran keitettiin sufet ennen Kostamusta. Jeepit löysivät yöpaikaksi hotelli Fregatin. Halpa, muttei kovin tasokas hotelli. Yksi yö menettelee. Illalla vietimme pienen karonkan Kalevalan seurassa reissun kunniaksi. Seuraavana päivänä kun oli tarkoitus ajaa jo Suomen puolelle.



Kalevala, parasta mitä Venäjä voi tarjota





Kekkonen Kostamuksessa





Neuvostoajalta ?





Rajavartiostolle pyhitetty





Reissun loppusuora alkoi häämöttää ja Chisu on oikeassa;



https://www.youtube.com/watch?v=34wiYkfONYQ



jatkuu...

Karonkan jälkeisenä aamuna ajoime rajalle ja Suomen puolelle. Venäjän tullivirkailijat olivat aivan innoissaan, kun näkivät meidän täyteen lastatut jeepit. Niin innoissaan, että minun piti käytännössä tyhjentää koko auto tavaroista, joita 3-4 tullivirkailijaa kiihkeästi tutkiskeli. Aikaahan siihen kului, mutta lopulta sain laittaa kaikki kapsäkit takaisin autoon ja luvan lähteä ajamaan kohti Suomen rajavalvontapistettä.

Koko ahnas virkailijajoukko hyökkäsi sitten sutena Mikon auton kimppuun...





Mikkoa odotellaan saapuvaksi



Suomalaiset passintarkastajat hoitivat työnsä asiallisesti ja jäin parkkiin odottelemaan Mikkoa. Kohta tuli teksitiviesti, että saattaa hieman kulua aikaa, ennenkuin rajan yli pääsee. Tullimiehet olivat löytäneet tullaamattomia kolmiolääkkeitä, joiden vuoksi Mikosta tehtiin salakuljettaja Laitinen. Valokuvat otettiin. lääkkeet punnittiin ja probuskat täytettiin kuutena kappaleena, ennen kuin matka saisi jatkua. - Kolmisen tuntia tähän kaikkeen sitten kului aikaa.

"Perästä kuuluu"; totesivat tullimiehet; "Venäjän valtio lähestyy myöhemmin Teitä sakon muodossa ja jos sakkoa ei makseta, ei ole enää pääsyä Venäjälle".