Torstaiaamu oli harmaa ja kostea, teki mieli viipyä teltan lämmössä, jota kamina oli koko yön suonut.
15.9.2016 Aamu alkoi harmaana teltassa - Jarin ihmehärveli ilmansekoittaja kaminan päällä Löysin huussireissulla Jarin hyttyskarkoittimen polulta, ja ihmeteltiin, että miten se sinne oli joutunut. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutkimaan maastoa, ja heti leirin ulkopuolelta löytyi korsun jäänteet hirsineen ja juoksuhautoja. Heti kohta tapasimme kenttävartion rippeet - ketun.
15.9.2016 Kenttävartion rippeet juoksuhaudassa Kettu osoittautui järkyttävän kesyksi, ja vietti aikaansa pari seuraavaa päivää leirissämme nauttien myös ruoan tähteistämme. Toivoimme vain, että karhut eivät olisi omineet samoja tapoja.
(KLIKKAA VIDEOTA)
15.9.2016 Kettuvartio - öinen vorommeko ? Oli ilmeistä että tämä kettu oli myös vienyt ruokapöydältä Jarin hyttyskarkoittimen, mutta hylännyt sen huomattuaan, että sitä ei kannattanut syödä.
Meillä oli lapio ja metallipaljastin mukana retkellämme kenttävartion asemiin. Kyllähän siellä oli rautaa ja muutakin metallia, mutta enimmäkseen säilyketölkkejä ja piikkilankaa. Yhdessä kohtaa lapiolla maata sohaistessani alkoi sihistä, jolloin poistuin kiireen vilkkaa tulosuuntaan enkä jäänyt ihmettelemään, mikä suhinan aiheutti. Myös kyseisestä paikasta n. 10 metrin päässä juoksuhaudan edessä oli jonkun ihmisen kepeistä ja nauloista kyhäämä pieni kolmion muotoinen aitaus - se rajasi sisälleen maan alle jotain, mihin metallinpaljastin myös reagoi. Sen verran on tarinoita kuultu ja youtubeakin katsottu, että emme lähteneet tonkimaan tuotakaan kohtaa sen enempää. Tunnettu tosiasia on kuitenkin, että suomalaisetkin joukot miinoittivat asemiaan joutuessaan vetäytymään niistä jatkosodan lopulla.
Palasimme siis tyhjin käsin leiriin - tosin olimme “kartoittaneet” tämän kenttävartion, johon selvästi oli kuulunut tykki ja konekivääri.
15.9.2016 Päivän seuralainen tonkimassa nuotion pohjaa Aiemmin ajaessamme niemen kärkeen, emme havainneet mitään signaalia puhelimissamme, mutta leirissä oli yllättäen yksi kohta parissa puussa, joiden oksalla kuso kulki jotenkin; ristimme tuon kohdan “Kenttäpostitoimistoksi”.
15.9.2016 Kenttäpostitoimisto - leirin paras kohta tekstailla ulkomaailmaan Säätiedotus oli luvannut sadetta täksi päiväksi, mutta aamun kosteuden jälkeen ilma oli kyllä vain pilvinen ja kuiva. Pohdimme lounaallakin, että ovatkohan karhut täällä yhtä seurallisia kuin tuo meidän kettukaverimme.
15.9.2016 Jeeppien keulat valmiina kohti Suomea - jos vaikka Venäjän kaksipäinen karhu yllättäisi Illalla makoisan saunan jälkeen loihdimme taas ison nuotion, jonka loimussa tutkailimme leirin laitamia, josko siellä kiiluisi ketun silmien lisäksi jotain muutakin (kauhutarinan ainesten kehittelyä).
15.9.2016 Näkymä leiriin nuotion loimussa
