Lauantai ja lähtöpäivä Suomeen koitti aurinkoisena.  Leirin purku oli nopeaa verrattuna sen pystyttämiseen.


17.9.2016 Autot pakattuina - valmiina vetäytymään kenttävartiosta

Jeepit möyrivät mutaisen ja vetisen metsäautotien

(KLIKKAA VIDEOTA)

sekä mutaisen pellon halki takaisin entiseen Korpilahden kylään.

(KLIKKAA VIDEOTA)

Samuli Paulaharjukin oli täällä käynyt v. 1900 ja maininnut kylän matkakertomuksessaan “Matkamuistelmia Karjalan kankailta”: Korpilahti isonlainen kylä Ontajärvenrannalla. Useimmat talot suorassa viivassa tien vieressä. Järven rannalla monilukuiset aitat ja verkkohuoneet. Olemme yötä Lukin talossa, jossa hupaisa isäntä meille yläpirttiin ruoat itse laittaa ja siellä meitä syödessä, juodessa palvelee.
Jaa-a, ei ollut Lukin talosta eikä muistakaan taloista mitään jälkeä.  Ainoastaan risti heinikossa muistutti elämästä joskus aiemmin; oliko tuossa hautausmaa vai mahdollisesti tsasounan paikka.



17.9.2016 Risti ja Jeeppi Korpilahden (Коргуба) entisessä kylässä

Matka jatkui Kostamukseen, siellä tankkaus ja sitten pikainen ajo Vartiuksen raja-asemalle.


17.9.2016 Taival Kostamuksen ja Vartiuksen välillä

Vartiuksessa oli pari autoa jonossa ennen meitä.  Täällä muodollisuudet Venäjän puolella rajaa olivat taas hieman erilaiset, kuin muilla ylityspaikoilla - tarkkoja olivat, mutta myös tehokkaita.  Suomen puolella rajaa autoja myös syynättiin, mutta enemmänkin oltiin kiinnostuneita meidän reitistä ja käynnistämme jatkosodan kenttävartioissa Ontajärvellä.

Vielä ajoimme kolmisen tuntia Lieksaan, jossa yövyimme.

Kun illansuussa saavuimme Lieksaan oli pakko varmistaa Mikolta, että olimmehan varmasti saapuneet Suomeen ?. Sillä hotellia piti venäläinen pariskunta ja pizzalla kävimme ravintolassa, jonka omistajat olivat ilmeisesti kurdeja.
-Hassu fiilis !.
Venäjällä emme törmänneet muuhun kuin karhun jätöksiin, mutta onneksi Lieksassa asia korjaantui 

Kyllä pieni mutavelli tekee jeeppimiehen päivän!

Pitäisköhän sitä koittaa omaankin wagoneeriin hakea taas leima..

Jatkosodan aikana saatiin Saksasta hankittua Messerschmitt Bf-109 hävittäjälentokoneita. Koneet olivat loistava lisäys ilmavoimien konekalustoon ja auttoivat osaltaan ratkaisevasti kesän 1944 suurhyökkäyksen torjunnassa.
Hävittäjälentolaivue 24, joka sai ensimmäiset "mersut" huhtikuussa -44 saavutti niillä yli 300 ilmavoittoa, menettäen vain 14 konetta taistelussa venäläisiä vastaan.
-Tämä kone on hienosti entisöity ja nähtävillä Utin ABC-huoltamon tuntumassa.



Meidän reissutarina&höpinä on hyvä lopettaa näihin kuviin ja tunnelmiin...
"That`s all folks "; sanois Nakke Nakuttaja tai kuka se oli... ?.

Moro !
Hyppää kyytiin seuraavalla kerralla. Aina apukuskille tilaa löytyy !. Tai, jos jeeppi löytyy tallista tai tallin vierestä, niin ei kun letkaan mukaan vaan !.

t. Jari

Loistavaa !.
Seuraava viikon mittainen reissumme suuntautuu ehkä samoille seuduille, tai sitten ajamme Äänisen ympäri. Tulevana keväänä teemme Tolvajärvireissun mittaisen matkan jonnekin lähialueelle .
Venäjän viisumia varten tarvitsee matkavakuutuksen, yhden valokuvan, ja passin voimassaoloajan tulee riittää vielä puoli vuotta viisumin päättymispäivän jälkeen.
-Russianexpert Helsingissä hoitaa hyvin ja nopeasti viisumiasiat kuntoon.
Laitamme hyvissä ajoin "kutsun" tänne AMC- palstalle.

t. Jari