Mulle maalaiselle ei ihan auennut mitä halusit tietää. AMC:n lyhyen historian vai miksi me muut hörhöt olemme tähän merkkiin päätyneet??
Se AMC:n historia on luettavissa netistä monesta paikasta joten kerron tässä vähän miten itse ajauduin merkin pariin.
Itse olen ollut kiinnostunut jenkeistä jo ihan skidistä lähtien. Johtunee pitkälti siitä, et faija osti mulle ekan veekasin joskus kymmenen ikäsenä. 60:nen Impala oli pitkään "SE" ykkönen samoin joku 67 Vette kolahti kuten myös Ola Rautauoman Chevy kustomi. Kustomit on tavallaan olleet lähellä sydäntä aina. Eka itse rakenneltu auto oli liekitetty ja tonttiin laskettu 96:nen. Sit tuli rakenneltua pari B-rakettia kunnes vihdoin löytyi tie ostaa oma jenkki. Ramblerit oli halpoja ja kun yks kauppias lupas ottaa mun 67 Coupen vaihdossa niin siitä se lähti. Mulla ei ollut merkistä oikeestaan mitään suurempia ennakkoasenteita. Ja pientä perus naljailua lukuun ottamatta ei ollut paikallisen harrastetallin porukallakaan. Siellä kun oli ennestään Jeep harrastajia. Siihen ekaan 65 Americaniin osia haaliessa ja paikallisissa tapahtumissa ajellessa sit törmäsin muihinkin merkin harrastajiin. Sit tuli mukaan kerho ja seuraava AMC eli Hornet. Hornetti ei pitkässä juoksussa tuntunut ihan omalta ja myin sen toiselle kerholaiselle. Sit tutustuin lähemmin maastureihin ja niiden antamiin mahdollisuuksiin täällä maaseudulla. Taas edullisin vaihtoehto oli ruttuinen Cherokee.
Eli lyhyesti sanottuna mua on tämän merkin piiriin ohjannut ensisijaisesti raha mutta tässä vuosien kuluessa on oppinut arvostamaan merkin persoonallisuutta ja tiettyä omintakeista erilaisuutta aina vaan enemmän. Tuolla Forssan reisulla tulikin aiheesta juttua kun superharvinaiseksi tituleerattua AAR Cudaa seisoi pellit pystyssä kentällä 2 kappaletta mut esim. Rambler Superia vuodelta 60 ei ollut kuin yksi ja väitän ettei suuri osa kävijöistä ollut sellaista koskaan ennen edes nähnyt.

A-V kirjoitti 11.08.14 klo 08:25:54:


No siinähän se oli ihan suomeksi, Kiitos!
Osimoilleen noin muistelenkin historiaa.
Tekniikaltaan varmaan kilpailukykyisiä ja ihan mukavannäköisiä erottuvia autoja.  Ramblerit ja muut AMCt olivat ehkä vähän aliarvostettuja, mutta Jeeppi kannatti.
Vanhat Jeepit näyttää ameriikoissa olevan ihan kansallisaarteita kun noita ilmoituksia kahtelee  

On ne komeita:
http://www.nettiauto.com/rambler/ambassador/6438515

Onko muuten AMC Pacereita Suomessa liikenteessä?
Kuvissa ja telkussa nähnyt, mutten livenä.

Janne M kirjoitti 11.08.14 klo 19:06:21:



puhumattakaan et 66 americanin myyntiesitteessä keulitaan oikeen kunnolla, edes CADILLACISSA ei oo kuulalaakeroitua tuhkakuppia... 

Mobilistissa oli joskus -86 2-3 osainen Ramblerhistoriikki. Kirjoittaja Pauli Söder-joku. Kirjoitettu varsin positiiviseen sävyyn. Ellei peräti ylistävään. Siellä oli varsin hauska luonnehdinta Rebelin muodoista. En nyt siteeraa, vaikka sen muistankin. Ylläoleva muistinvaraista.

90-luvullakin ilmestyi vain tilaajille spesiaalinumero Mobilisti siinäkin oli juttua muskeli-Rebeleistä ja muistaakseni myös AMXstä,pitääkin tarkistaa oikein arkistoista kun noi kaikki Moblat vielä on tallessa.

Tää on hyvä aihe.

Tässä, vanhimmasta päästä AMC historiaa Suomesta 1902 Rambler...

http://www.hs.fi/autot/Yli+sata+vuotta+vanhan+auton+k%C3%A4ynnistys+vaatii+taitoa/a1305827851730

Janne M kirjoitti 12.08.14 klo 21:16:14:

Ainakin tällaisia artikkeleita löytyy Mobilistista...
Nash historiaa 3-osaa 6/1983, 1/1984, 3/1984
AMC:n voimavaunut 3b/1997
Rambler Hornet SC/360 1971 1/2006
Rambler Suomessa 1/2003
AMX Hurst S/S 1969#41 5/2002
Uusimmassa lehdessä Hudson historiaa 4/2014

Nyt kun ollaan ruvettu tonkimaan vanhoja,löytyi semmoinenkin tieto että Rambler olis ensimmäinen auto jossa oli ohjauspyörä

Facebookista mobilistiryhmästä bongattu Pacer. Joko on omistaja täällä foorumilla?
Sielläkin on kaikenlaista juttua mobiileista.

KK kirjoitti 15.08.14 klo 19:09:17:


Peukku tähän 

Matti Kuusaan kirjoitti 15.08.14 klo 18:11:35:


Noo kyllähän se tiedettiin jo ennen paceriä... ja nyt niitä on jo kolme eli onko tää sit niin että lääkitys olis NYT kunnossa?

muistelen lämmöllä YLEllä pyörinyttä 66 americanin koeajovideoo..

video tais loppua selostajan sanoihin:

"Ramblerin ostajalla täytyy olla paksu lompakko tai hyviä ystäviä pankissa"

Lisää vielä vanhoja Mobilisti artikkeleita.(nää ehkä voisi siirtää AMC:t lehdistössä topicciin)

Lehdissä 6/86, 1/87 ja 2/87 on kattava Söderholmin kirjoittama 3-osainen historiikki Willyksistä.
Vähän siteerausta artikkelista...
John North Willys oli aikoinaan vain kova kaupan pitäjä. Myi gramofoneista autoihin kaikkea ja paljon. 1905 möi Ramblereita siihen tahtiin, että tehdas ei pystynyt niitä toimittamaan. Overland merkkistä autoa osti kymmenen kappaletta, mutta konkurssi kypsä tehdas ei pystynyt niitä toimittamaan, "Niinpä John osti koko putiikin ja pisti tuulemaan". Kahden vuoden päästä tuotanto oli kymmenkertainen. Vuonna 1909 työntekijöitä oli 5000. Vuonna 1913 Willys oli maailman toiseksi suurin autonvalmistaja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen meni Overlandilla vähän huonommin. Pankilta tuli paimeneksi herra nimeltään Walter Percy Chrysler. Historian kirjat kirjoittaa, että Walter vähät välitti Willys Corporationin tulevaisuudesta. Walter möi turhia tehtaita pois. Walteria itseään kiinnosti yksi erityinen tehdas, jossa suunniteltiin tulevaisuutta varten kuusisylinteristä lautasventtiiliwillystä. Tehdas pistettiin huutokauppaan ja Walter osti sen välikäsien kautta. Walter alkoi tekemään siellä autoja ja tehtaalta tuli auto ulos 1925. Arvatkaa minkä merkkisenä.

Paulin kuvaus 1937 Willyksestä "Kori ja varsinkin keulapellit olivat  nyt muhevan pulleat kuin pirusti piimää ja ruisleipää syöneen piikatytön vartalo"

Toinen maailmansota lopetti henkilöautotuotannon, mutta yhtiön pelastukseksi tuli nelivetoinen sotilasajoneuvo nimeltään MB. Auto, jonka American Bantam kehitti ja Willys varasti – puolustusministeriön siunauksella, koska Bantamin kapasiteetti ei riittänyt tuotantoon. Ei riittänyt Willyksen kapasiteetti ja Ford tuli avuksi. Kummatkin valmisti noin puolet 600000:sta “Jeepistä”.

Vuoden -46 Willys oli maailman ensimmäinen teräskorinen laatuaan. Vuonna -49 Wagonia alkoi saamaan nelivetoisena. Vuonna -52 tuli tuotantoon henkilöauto Aero kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Moottorina oli edelleen kaikissa malleissa vuonna -26 alkunsa saanut Hurricane. Tämä 90-heppainen söi vain seitsämän litraa satasella kuljettaessaan Aeroa täydellä kuormalla cruising-ajossa ylivaihteella.

Vuonna -53 fuusioitiin Willys Motors Kaiser-yhtymään.

Vuonna -54 autoja sai Kaiserin sivuventtiilikutosina turbo ahtimella.

50-luvun lopulla henkilöautopuolella meni huonosti, mutta hyötyautopuolella hyvin. Vuonna -57 esiteltiin FC kevytkuorma-auto/paku. Vuonna -62 esiteltiin Gladiator. Vuonna -63 firman nimeksi vaihdettiin Kaiser-Jeep Corporation. Vuonna -70 Kaiser möi pajansa American Motorsille ja firman nimi lyhennettiin Jeep Corporationiksi.

PS. Kai noi kaikki artikkelit voisi siteerata, mutta saisin nämä kaikki Mobilisti artikkelit sähköiseen muotoon ja esille, jos Mobilistilta saisi luvan moiseen?

Paulilla näytti olleen viehtymys maatalousammateissa toimivien naisimmeisten muotoihin.

Matti Kuusaan kirjoitti 16.08.14 klo 20:05:51:

Jos lontoonkieli taittuu, niin lisää luettavaa sotajeepeistä...
http://www.kaiserwillys.com/about_willys_jeep_mb_history_specs
http://www.allpar.com/SUVs/jeep/Jeep-MA-and-MB.html
http://thejeep.org/jeep-history-1940s/

Willys-Overland ja Ford valmisti jeeppejä yksi kahden minuutin välein, hintaan 749 dollaria per yksikkö. Lähes 30% Jeep tuotannosta toimitettiin liittolaisille​​, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto.


Pari hyvää artikkelia:
Ramblerit Suomessa Mobilisti 1/2003
60-luvun AMC:t Mobilistissa 5/2002

Joo jenkeissä myöhemmät wagoneerit (cherokeen markkinoille tulon jälkeen) oli vakiona kasilla ja automaatilla. Cheroa sai kutosella ja manuaalilla ja olivat muutenkin karummin varusteltuja.

Hyvin pitkälti samoja autojahan wago ja chero oli, joten sama se kai on valmistajalle ollut myydäänkö ne karvalakki export-mallit wagoneerin vai cherokeen nimellä.