Aamulla piti paratiisi jättää ja jatkaa matkaa. Autojen pakkaus vei hieman aikaa, mutta tielle pääsimme jo hyvissä ajoin aamupäivän aikana.

Mökkikylän opaste päätien risteyksessä


Tuttu kuoppainen hiekkatie kuljetti meitä kohti Ondajärveä (Ontajärvi). Olimme vierailleet siellä viime syksynä ja todenneet sen miellyttäväksi seuduksi. Matkalla piti poiketa Jolmajärven rantaan katsomaan olisiko järven yli kulkeneesta lossista enää mitään jäljellä.

Jolmajärven lossi 1941


Metsittynyt tieura vei rantaan. Lahonneita laiturirakenteita järven itärannalla oli vielä nähtävissä.

Lahonnut laituri


Järven toisella puolella sijainnut Kuusiniemen kylä on täydellisesti hävinnyt ja metsittynyt.

Ei päivää ilman "autoremont". Hieman ennen saapumistamme Ontajärvelle alkoi ohjaustehostin urisemaan siihen malliin, että öljy on vähissä. Yllätykseksi ohjaustehostinöljy oli hävinnyt kokonaan. Lotrasin ATF:ää säiliöön ja käynnistin auton, kääntelin ohjauspyörää ja Mikko kertoi, että liittimestä suorastaan suihkuaa öljyä. Kartioliitin tuntui, ettei se ollut tiukalla. Avasin liittimen, tutkin putkea ja kartiohelmeä, mutta mitään poikkeavaa en löytänyt. Muutin hieman helmen asentoa ja kiristin liitoksen sopivasti. Öljyvuoto loppui ja saatoimme huokaista helpotuksesta.
Matka jatkui eteenpäin. Jotkut puusiltojenylitykset hieman epäilyttivät, mutta perille päästiin. Tällä kertaa saavuimme Ontajärvelle etelän suunnasta ja tie oli hyväkuntoinen.

Silta



Kenttävartio Kivi Ontajärven länsirannalla, sai toimia parin yön verran tukikohtanamme. Teltan saimme, yllätys, yllätys, pystyttää sateessa...

Kosteaa...


Kenttävartio Kivi

Sateinen ja tuulinen, jopa myrskyinen yö avautui seuraavana aamuna tyynenä. Saimme nauttia siedettävästä säästä aina iltaan saakka, jolloin tuuli nousi ja sateet saapuivat.

Tyyni Ontajärvi aamulla


Ondozeron kylä on aina käynnin arvoinen. Ajoimme tällä kertaa aivan niemen kärkeen, jossa sijaitsi Ondozeron taistelun muistomerkki. Taistelussa kaatui yli 150 venäläistä ja alle kaksikymmentä asemiaan puolustavaa suomalaissotilasta.

Ondajärven kylää vuonna 1942


Taistelun muistomerkki


Muistomerkiltä n. 200 metriä etelään oli vuonna 1942 venäläisten räjäyttämä silta.


Ondozeron S-marketissa täydensimme juomavarastojamme ja ostimme herkkuja.


Nappisilmä on saanut kipeää


Parempi bensat tankissa kuin kanisterissa,Ondozero


Jokaisessa kylässä pitää olla autoliike ?


Upeakuntoinen UAZ

Matalapaine pysyi sitkeästi yllämme, kun lähdimme kenttävartiosta ajamaan kohti Rukajärveä. Monttuinen hiekkatie oli täynnä vesilätäköitä ja vaikka nopeus ei noussut 60km/h suuremmaksi,niin kuravesi lensi aina silloin tällöin tuulilasille saakka. Se kasteli myöskin konehuoneen ja wakoneekerin moottori sammui. Kuivasin paikat ja taas mentiin. Pari kilometriä myöhemmin moottori sammui taas. Ajoin kuralätäkköön, mutta se oli niin pieni ettei se voinut konehuonetta kastella. Arvasin heti, mistä oli kysmys;" ullatus, ullatus, puolalle tuleva maajohto liittimen juuresta poikki !".

"Autoremont" Nyt naurattaa


Kun saavuimme Rukajärvelle, jouduimme pakosta hautajaissaattueeseen. Saattueessa oli meidän perässä myös muita "ulkopuolisia". Vainajaa kuljetettiin arkussa, joka oli peräkärryssä jota veti Lada Niva.
Väkisinkin nousi mieleeni Chris Rean 80-luvun loistava biisi "The Road To Hell". Toivoa kuitenkin sopii, ettei vainaja ollut matkalla sinne.

https://www.youtube.com/watch?v=OA1V7cI28hI

Hautajaissaattue


Vastaantuleva liikenne kunnioitti vainajaa seuraavasti; Kun saattue oli autosta havaittu, pysähtyi se tienviereen ja odotti niin kauan kunnes hautajaissaattue oli auton sivuuttanut, ennen kuin taas jatkoi matkaansa.
Minusta se oli hieno tapa !.

Kun minut joskus kuopataan, niin tämän Titiyon Come Along biisin saa laittaa soimaan:

https://www.youtube.com/watch?v=yLsVGwNWOA4

Puolisen tuntia ajoimme saattueessa, ennenkuin se kääntyi hautausmaalle ja me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kostamusta.

Rukajärvi Kostamustie ei juurikaan makuelämyksiä tarjoa. Se on vain pakollinen siirtymä. Lietmajärvellä tankattiin ja kerran keitettiin sufet ennen Kostamusta. Jeepit löysivät yöpaikaksi hotelli Fregatin. Halpa, muttei kovin tasokas hotelli. Yksi yö menettelee. Illalla vietimme pienen karonkan Kalevalan seurassa reissun kunniaksi. Seuraavana päivänä kun oli tarkoitus ajaa jo Suomen puolelle.

Kalevala, parasta mitä Venäjä voi tarjota


Kekkonen Kostamuksessa


Neuvostoajalta ?


Rajavartiostolle pyhitetty


Reissun loppusuora alkoi häämöttää ja Chisu on oikeassa;

https://www.youtube.com/watch?v=34wiYkfONYQ

jatkuu...

Aikaa episodiin oli vierähtänyt sen verran, että ajoimme yöksi Mikon mökille Juukaan.

Lauttamatkalla ei ollut tax-freemyymälää.


Mökillä kertasimme matkan tapahtumia, kävimme saunassa ja söimme vielä viimeiset naudanlihasisäfileet.

Jeepit Suomessa.


Kilometrejä viikon reissulle kertyi noin 2200 km verran.

Reittimme.


Eilen saapui Mikolle postia Venäjältä, venäjän kielellä tottakai. Kääntäjää tarvitaan apuna, jotta selviää mitä tuo mystinen kirje tahtoo kertoa.
Eli Mikon matka jatkuu vielä........

Reilu määrä postimerkkejä varmistaa kirjeen perilletulon.


Tällainen reissu tällä kertaa, kommentteja ja kysymyksiä saa esittää.
-Dasvidanja, sanois venäläinen-

Korjaus aiempaan: olin tullissa 4.5 tuntia.

Jarille totesin jo Vartiuksessa, että maku menee Venäjän matkailusta, jos sakko tulee.  Nythän ei vielä ole tullut mitään rangaistusvaatimusta tai edes sakkoa, vain tuo tullilaboratorion massaspektrometrillä tekemän mittauksen tulokset: vajaa gramma kodeiinia, mikä Venäjän Federaation ja Putinin kavereiden laatimien sääntöjen ja lakien mukaan on huumausainetta riippumatta siitä onko tuotu puhtaana tötsynä vai reseptilääkkeen osana maahan.  Perseestähän tämä on, että dokumentit kulkevat samaan tyyliin kuin aikoinaan Venäjän autonomisen suuriruhtinaskunnan aikaan, VENÄJÄKSI pelkästään !!!  Tosin kyllä sitä sen verran venättää on tullut tavailtua, että ei jäänyt viesti epäselväksi.

Tullin tarkastuspöytäkirja (venäjän kielellä pelkästään), joka tehtiin rajalla palatessamme Venäjältä, oli täynnä virheitä ja suoranaisia vääristelyjä asioiden kulusta.  Koirat muka löysivät tabletit autosta; kattia kanssa, itse avasin kauniille ja ystävälliselle tullivirkailijalle kaikki pussit ja nyssäkät, eikä hän välittänyt särkylääkkeistä pätkääkään, koiratkin olivat kiinnostuneita vain salamipötköstä eivätkä noteeranneet "Laitisen" pillereitä millään tavoin.  Vasta yli-innostunut "kunnollinen tullimies" sai ahaa-elämyksen Panacod-Codein -rasiasta.

Huonosti suomea taitava tulkki käänsi rajaasemalla tarkastuspöytäkirjan pääkohdat minulle, ja minun oli pakko sanoa, että ei tällaista voi allekirjoittaa, kun käännöksen mukaan asiat etenivät aivan eri tavalla kuin todellisuudessa ja suurin osa dokumentista jäi ymmärtämättä.  Tähän tulkki totesi vain, että "haluatko vielä tänään Suomeen ?"; ei ole vaikeaa arvata, allekirjoitinko.

Mutta en minä on ole kovinkaan huolissani.  Kaverikin sanoi, että jos tällaisesta joutuisi Siperiaan, niin enköhän minä jo olisi siellä.  Sakko voi tulla, sitä en maksa, luovun Venäjän matkailusta ja jatkan sitten off-road seikkailuja Etelä-Amerikassa.  Jos tulee rangaistusvaatimus tai luovutuspyyntö, niin sitten lähden Bahamalle.  Tilanne on tietenkin arvioitava uudelleen, jos Venäjä miehittää Suomen yllätyshyökkäyksellä.

Joo. Täytyy pitää mielessä seuraavalla reissulla.
Ja eikös sieltä saa hyvlä kalakukkojakin. Muikkukukko ja lasi kylmää maitoa on mun suosikki. Niitä voisi syödä vaikka kuinka paljon.